Ensilumi toivotti paljon onnea Nemolle

Rakas Nemo-koiramme täytti tänään 17 vuotta! <3

Ihmeellistä, että tämä 17. syntymäpäiväkin vielä saatiin viettää. Olen niin kiitollinen kaikista näistä vuosista, jotka ollaan saatu Nemon kanssa kulkea yhtä matkaa. Olin töissä päivällä, joten en päässyt kuvaamaan Nemoa, mutta mieheni, joka on syyslomalla kuten lapsetkin, kävi koirien kanssa metsässä ja otti muutamia kuvia, jossa alempana pari kuvaa päivänsankarista. Ensilumikin saapui tänään koristelemaan maan ja koiramme syntymäpäivän.

Päivällä kävin hammaslääkärissä ja näin sen saman ensilumen, putoilevat valkoiset hiutaleet, jotka tosi kauniisti peitti syksyiset lehdet, puut ja maan. Aivan ihmeellisen kaunista on tämä ruskan ja lumen yhdistelmä.

Lokakuu

Lokakuu on paitsi minun niin myös koiriemme syntymäkuukausi ja siksi niin tärkeä minulle. Sunnuntaina 2 lokakuuta olimme käymässä Lapakiston ulkoilualueella ja siellä syksy ja lokakuun alku näyttäytyi kaikessa kauneudessaan. Vielä on kaunista, vielä on väriä, vielä on valoa…Puut hehkuu oranssina, taivas sinisenä. Siellä missä kuvasin nämä oli niin hiljaista, vain joku tikka nakutteli puuta vastarannalla. Syksy onkin hiljainen.

Nämä kuvat on Pieni Lintu-blogin Lokakuu-aiheiseen Makrotex-kuvahaasteeseen.

Hanhiparvia

Viime lauantaina kun olin matkalla pyykkitupaan, talon yli lensi suuri hanhiparvi. Vaikuttavan näköistä. En tiedä mitä lajia olivat, ehkä kuitenkin valkoposkihanhia, koska illalla kun kävin kävelyllä pikkuveskulla, siellä oli suuret määrät valkoposkihanhia ruokailemassa. Samaan aikaan oli käynnissä joku amerikanrautatapahtuma ja erinäköisiä amerikanrautoja lipui pitkässä jonossa pikkuveskun ohi.

Halo Lahden taivaalla

Eilen kun tulin töistä kotiin torilla bussia odotellessa katsahdin taivaalle ja näin yläpuolella olevassa pilvessä tällaisen halo-ilmiön. Oli vaan siinä pilven alueella, ei muualla ja pilven alapuolella paistoi aurinko kirkkaasti. Onneksi oli kamera mukana.

Siinä kun kuvasin pilveä tuli joku nainen ojentamaan minulle ilmaista Lahti-heijastinta. Otin sen ja nainen kyseli olenko ammattikuvaaja tai jotain. Näytin hänelle mitä kuvasin ja hän siihen, että onpa hieno ja että ei olisi huomannutkaan koko haloa, jos en olisi näyttänyt mitä kuvasin.

Sateenkaari sitten häipyi pilvestä aika nopeasti, mutta olipahan pienen hetken saanut nähdä taas jotain hienoa ja yllättävää. Kun katselin kotona kuvaa pilvestä, se näytti kuin joltain naisen kasvoilta :)

Syksyä Lahdessa

Syksy kaunistuu päivä päivältä, viikon sisällä hehkuvia värejä ilmaantunut kaikkialle. Talintintit pomppivat aamulla pihalla ja parvekkeella, niillä on jo nälkä, kova nälkä. Rastaat on kerääntyneet lähimetsään, poukkoilevat siellä ja koko metsä kaikuu niiden räkättävistä äänistä.

Päivät ovat kauniita, aurinkoisia. Harmaa taivas lepää hehkuvien puiden yllä. Katolta Lahti näyttää erilaiselta, paljon runollisemmalta kuin katuvarren tasolta.

Syksy on ehkä sittenkin lempivuodenaikani, aina syksyllä koen niin, koska ruskan aika on ihmeellinen, taianomainen. Asfalttikin näyttää kauniilta, kun pudonneet lehdet koristavat sen. Syksyllä ajattelee, että kaikki on mahdollista, vaikkei olekaan, mutta teoriassa voisi olla. Ja syksyllä haaveilee matkustamisesta, että voisi matkustaa sinne minne muuttolinnutkin.

Ei edes tunnu siltä, että tämän väriloiston oven takana odottaakin talvi. Valkoinen ja harmaa. Enkä sitä talvea odotakaan. Ihan pakkaan kaikki nämä värit sisälleni, kuten puu kerää sisäänsä kaiken lehtivihreän ja elän niiden voimalla sitten koko talven.

Ja Lahti on syksylläkin remontissa, koko ajan valmistautuu johonkin tulevaan ja työskentelee ahkerasti. Ei merkkiäkään hiljenemisestä.