Kuvia Hailuodon sisäosista

Paljon emme ehtineet Hailuodon saaren sisäosiin tutustua, mitä nyt auton ikkunasta maisemia katsoimme, kaupassa kävimme pari kertaa, hakemassa vettä ja tulomatkalla pienessä kahvila-putiikissa piipahdimme. Saarella olisi ollut emutarha, josta olisi saanut ostaa emuöljyä :), mutta ei sitten käynti paluumatkalla siellä saanutkaan suurta kannatusta osakseen, joten jäi väliin. Ehkä olisi voinut olla ihan hauskakin kokemus.

Hailuodon maalaismiljöötä. Pihapiiri, josta kävimme noutamassa juomavettä.

Yhden pihakirppiksen pihalta kuvattuna päätielle päin. Lapsi löysi kirppikseltä laukun ja pussukan, minä en löytänyt mitään. Pihakirppiksiä Hailuodolla näytti olevan useampiakin.

Kahvila-putiikin pihalta, josta ostimme muutaman matkamuiston.Tai tämä oli viereinen rakennus. Kuivumassa olevat pyykit on aina viehättäneet silmääni ja varsinkin tässä missä ovat niin hienon sinisävyisiä.

Pietaryrttejä vanhan navetan seinustalla.

Sitä jäin miettimään, että miksiköhän tiilet on tästä kohdin näin erikoisesti rapautuneet pois?

Lehmiä auton ikkunasta kuvattuna. 

Vanhempaa mallia oleva :) tuulimylly auton ikkunasta kuvattuna.

Ensin luulin niitä kiviksi

Mutta lampaitahan ne vain olikin. En halunnut niitä säikyttää, joten kaukaa otin vain muutaman kuvan...

Meri, rantaa, hiekkaa...

Kun olin nuorempi, matkoilla, interraililla ja Norjassa tykkäsin kävellä meren rannalla, etsiä hienoja kiviä ja muita aarteita kotiin vietäväksi. Interraililtakin kun palasin kotiin, reppuni oli täynnä kiviä :)

Nyt olen tullut varmaan vanhaksi, kun en enää löydä niin mitään kiinnostavaa tai ala oikein mitään edes poimimaan. Elämässä on joutunut rahtaamaan ja kanniskelemaan niin paljon kaikenlaista, että nyt vain haluaa välttyä kuljettamasta mukanaan mitään tarpeetonta, tai ostin sentään Hailuodolta yhden matkamuiston, meren hiomalle puunpalalle maalatun valkoisen majakan ja yhden korun. Olivat kevyet kuljettaa.

Niemen yksinäinen puu

Toinen kävely niemessä 22.7 illalla

Mies ja lapset lähtivät kalaan ja saivatkin sitten kalaa, viisi isoa ahventa, veneeseen ei olisi mahtunut neljää enempää. Itse kävin sillä aikaa kävelyllä niemessä. Koirat jäi mökkiin, tosin matkalla niemeen oli pakko muutaman sadan metrin päästä kääntyä takaisin ja mennä laittamaan ikkuna kiinni, koska Neo haukkui mökissä yhtäjaksoisesti :)

Mies ja lapset kalassa.

Mökkimme Hailuodolla

Oli ihan merenrannan vieressä. Ihan liian askeettinen oli kaupunkilaiselämään tottuneille lapsille ja ehkä minäkin ensi kerralla kaipaisin, että vähintään vesi tulisi sisään, jotta saisi tiskattua kunnolla. Ja eihän se mökki muutenkaan mitään luksusta ollut, patjat ei olleet maailman parhaat nukkua ja haiseva ulkohuussi oli lasten mielestä jotain ihan hirveää :)

Vieressä oli uusi mökki, jossa oli paljon enemmän mukavuuksia, mutta oli sitten hintavampikin.

Toisaalta kun on reissussa on aina mukava tulla kotiin kaikkien mukavuuksien ääreen :)

Hirvilauma metsän siimeksessä

Hailuodossa olisi ollut paljonkin tutustumista, mutta ehkä sitten joskus paremmalla ajalla ja kun lapset ovat vielä isompia. Hienointa oli aistia miten luonto ja eläimet oli koko ajan lähellä, erilaisia lintujakin oli vaikka miten paljon, näkyi haikaroita, kurkia, vanhan merikotkankin mies onnistui näkemään. Marjarantaan ajaessa näimme hirvilauman juoksevan tien vieressä olevassa metsässä, laskimme, että ainakin viisi hirveä siinä oli. Yritin ottaa kuvankin, mutta en oikein ehtinyt tilanteeseen mukaan, pari tummaa hahmoa näkyy kuvassa puiden takana, mutta täytyy tietää, että hirviä ovat ennen kuin ne hirviksi tunnistaa.