Olin muotsikassa Illustrator-kurssilla kuten kahtena viikonloppuna sitä ennen. Kurssin päätyttyä kiersin iltapäivällä katsomassa koulun tiloja, jotkut tilat oli paljon muuttuneet kahden vuosikymmenen jälkeen siitä kun siellä opiskelin. Atk-luokat lakanneet olemasta ja muuttuneet joksikin muuksi. Oli tosi hiljaista ja tyhjää ja tuli ankea, tyhjä, surumielinen olo. Kohta sekin koulu lakkaa olemasta ja muuttaa Iskun tehtaan tiloihin. Jokin aikakausi päättyy kokonaan ja uusi alkaa. Tuntui kuin koulu olisi jo jättämässä hyvästejä, askeleet kaikuu käytävillä ja aurinko paistaa kirkkaana ikkunoista sisään. En ottanut koululta yhtään kuvaa.
Satutin oikean jalkani viime viikolla. Tai oikeastaan satutin sen jo kolme viikkoa sitten kun kaaduin metsäpolulla ollessani ulkoiluttamassa koiria. Siitä lähtien se oli kipeä ja kipu vain paheni, varsinkin kun kävin jumpassa kipeästä jalasta huolimatta. Mutta viime viikon tiistaina kiirehdin bussiin ja astuin vähän rivakammin niin polvi jotenkin nitkahti enkä pystynyt varaamaan oikealle jalalle enää ollenkaan. Kotipysäkillä soitin miehelle ja pyysin tuomaan kävelysauvat jotta pääsisin sen sata metriä kotiin. Siihen matkaan meni ikuisuus. Seuraavana päivänä menin taksilla näyttämään jalkaa traumapoliklinikalle. Ei siinä jalassa kuitenkaan ollut mitään isompaa vikaa ollut, murtumaa tai ristiside katkennut, jotenkin oli vaan venähtänyt ja polvi naksahti kun lääkäri väänteli sitä. Sain kuitenkin kainalosauvat ja ne olivat todellinen aarre ja tuki ja turva, niiden avulla pääsin taas jotenkin kävelemään. Lääkäri myös ohjeisti hoitamaan jalkaa Voltarenilla ja sehän auttoikin sitten loistavasti, jalka on jo paljon parempi ja pääsen jo kävelemään ilman keppejä, vaikka jalkaa täytyy koko ajan varoa, ettei vaan astu varomattomasti ja jalka pääse uudestaan nitkahtamaan.
