Maistuva ja helppo mustikkapiirakka

En oikeastaan ole kummoinenkaan ruoanlaittaja ja leipuri, siksi pyrin kaikin tavoin etsimään mahdollisimman selkeitä ja toimivia ohjeita, joilla saisi maistuvaa ruokaa. Tästä piirakasta aikoinaan miehen äiti vinkkasi minulle, ohje on Sunnuntai-paketin kyljestä ja on superhelppo, koska ainekset vain sekoitetaan keskenään. Vaikka sokeria ja munia ei vaahdoteta kuten yleensä, piirakasta tulee silti kuohkea ja hyvä ja vaniljakastikkeen kanssa vielä paljon parempaa.

MARJAPIIRAKKA
(12 annosta)

2 munaa
1 1/2-2 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
3 dl Sunnuntai-vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl Juoksevaa Sunnuntaita tai 150 g sulatettua Sunnuntai-margariinia
1 dl maitoa tai hedelmätäysmehua

Pinnalle:
3 dl mustikoita, puolukoita tai herukoita


1. Sekoita munat ja sokerit. Käytä happamille marjoille suurempi sokerimäärä.
2. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, Juokseva Sunnuntai ja neste. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija noin 27 cm) pohjalle.
3. Levitä päälle marjat.
4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa 25-35 minuuttia. Peitä piirakka foliolla, jos pinta alkaa tummua.

Tämä on ensimmäinen ruokapostaukseni koskaan :)

Akrobaattiorava

Aloitin pari viikkoa sitten lintujen talviruokinnan ja vein linnuille jyväautomaatin ja talipalloja ja ruokintapaikka on ollutkin lintujen suuressa suosiossa, siellä käy paitsi talitintit ja sinitintit, niin myös pikkuvarpusia on näkynyt, samoin apajilla käy varis, harakka, pulut ja naakat ja oravat tottakai. Oravaparat tekee kaikkensa taiteillakseen jyviä ja pähkinöitä automaatista, aikamoisia akrobaatteja ovat.

Olen sitten vienyt myös oraville myös omia pähkinöitä, jotta niiden ei tarvitsisi niin voimistella ja silloin kun vien niille pähkinöitä siinä on kohta viisi oravaa ympärillä vilistämässä ja pähkinäkasat katoavat pian parempiin suihin. Tästä huolimatta voimistelevat automaatilla edelleen, pitää varmaan järkätäkin niille oma pähkinäautomaatti :)

Läpinäkyvä

Läpinäkyvyyteen liittyy kirkkaus, puhtaus, totuudellisuus, siinä ei ole samentumia.

Olen pitkään ollut viehättänyt kristallista ja lasipalloista. Lahdessa on oikein liikekin, joka myy kaikenlaisia säihkyviä kristalliesineitä, niitä aina ihastelen... Katsoin joskus Kieslowskin elokuvan Veronikan kaksoiselämä, jossa toinen päähenkilöistä tarkasteli maailmaa lasipallon avulla maailmaa ja tykästyin elokuvaan kovasti. Kun kävin Prahassa yksin kesällä 1992 ostin Prahasta samanlaisen kirkkaan lasipallon ja tarkoitus oli tänään lähteä aamulla kuvaamaan sitä tätä valokuvatorstain haastetta (johon halusin pitkästä aikaa osallistua) varten. Laitoin lasipallon takin taskuun ja otin koirat ja kameran mukaan, oli hieno tuulinen syyspäivä. Nuorempi koira kiskoi kovasti ja miehet puhalsi lehtipuhaltimella pihan lehtiä. Joskus parin sadan metrin jälkeen tapasin toisen koiranulkoiluttajan ja sitten huomasin, että lasipallo ei enää ollut taskussani. Jotenkin oli sieltä pudonnut, en tiedä missä vaiheessa. Kuljin reitin takaisin kotiin, mutta en löytänyt lasipalloa, vaikka tosi tarkkaan tutkin reitin, ehkä joku oli jo löytänyt sen ja ottanut itselleen. Harmitti kovasti sekä lasipallon katoaminen että se, että suunnitellusta lasipallon kuvaamisprojektistakaan ei tullut mitään.

Minulla on toinenkin isompi lasipallo, mutta siinä on kuplia sisällä, tässä Prahassa ostetussa kristallisessa ei ollut vaan se oli kokonaan kirkas. Otin sitten iltapäivällä mukaan isomman lasipallon ja lähdin kuvaamaan, valo oli vain niin niukkaa ja tuulikin kovasti, että en saanut sellaisia kuvia lasipallosta otettua kuin olin suunnitellut ja lähdin sitten lähes saman tien takaisin kotiin, mutta tuli tähänkin kuvaan kuitenkin lisäksi tarina mukaan.

Olen varmaan ainoa ihminen, joka voi kadottaa jonkun lasipallon...

Syksyä Liipolassa 2

Eräänä toisena syksyisenä päivänä Liipolassa, kun oltiin koirien kanssa kävelyllä ja taivas oli häikäisevän sininen ja täynnä pilvikiehkuroita. Pilvien keskellä oli kuin jonkinlainen pilvipyörre, enkä saanut irroitettua siitä katsettani.

Syksyä Liipolassa 1

"Tie oli niinkuin kultainen" totesi minulle murtaen suomea puhua vastaantullut iäkäs venäläisnainen. Näinhän se oli pari päivää sitten, nyt maassa olevat lehdet olivat jo tummuneet. Ihan olisi voinut tulla omasta suusta sama havainto ja sitä silloin pari päivää sitten ajattelin myös, kun kahlattiin koirien kanssa niissä kultaisissa lehdissä. Ehkä se onkin joku slaavilainen elementti tykätä syksystä ja ihastella syksyä.

Kerrostalot ovat remontissa ja parvekkeet saaneet uuden värin, samanvärisen kuin syksyn lehdet.

Uusi kansikuva

Uusi kansikuva on kuvattu Mustakallionmäeltä Karjalankadulle päin. Asuin itsekin Karjalankadulla opiskeluaikoina, vuosina 1993-1995 Karjalankadun 18:n piharakennuksessa ja vuosina 1995-1997 miehen kanssa asuttiin Karjalankatu 9:ssä. Talot on kivoja ja vanhoja, Karjalankatu itsessään taas aika meluisa ja ruuhkainen.

Kuvia Lahden syksystä 2

Nämä kuvat ovat Kiveriöstä, kuvattu 11.10. Näin aiemmin unta, että kävelin jossakin rauhallisella omakotitaloalueella, jossa oli paljon pensasaitoja ja ihastelin, kuinka näin rauhallinen kolkka voi löytyä sen sekavan kaupungin liepeiltä, tämän omakotialueen tunnelmassa oli jotain samaa kuin siinä uneni rauhallisessa kaupunginosassa.