Pitkään olen jo halunnut virkata, mutta olin tyystin unohtanut miten se tapahtuu. Viimeksi olen virkannut yli 25 vuotta sitten ala-asteella. Silloin tein valkoisen sipulipussin, joka vieläkin on tallella (tai oli ainakin vuosi sitten, kun muutimme, nyt tajusinkin etten ole nähnyt ko. pussia hyvään aikaan).
Löysin netistä hyvän ohjeen ja iloni oli suuri, kun ohjeen avulla onnistuin eilen väkertämään kömpelöhkön isoäidin neliön (käsiala ja tekniikka on nyt mitä on, mutta kyllä sen isoäidin neliöksi ainakin etäisesti tunnistaa). Tein sen verran ison palan, että neljästä samanlaisesta palasta voin tehdä tyynynpäällisen. Enemmän punaistakin tähän olisi voinut laittaa, mutta minulla sattui olemaan punaista vain sen verran, että se riittää enää toiseen samanlaiseen.
Neliön virkkaaminen oli sen verran kivaa ja rentouttavaa puuhaa, että tänään kävin vielä ostamassa kirpparilta halvalla muutamia pusseja jämälankoja, voi sitten harjoitella lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti