Eilen poimimme mustikoita takapihan metsästä. Ihan vähän vain, yhteen piirakkaan asti ja naposteltavaksi sokerin kanssa. Lasten kanssa on vähän vaikeaa toteuttaa vähääkään kunnianhimoisempia marjaretkiä enkä ole oikein muutenkaan koskaan ollut sellainen ihminen, joka menisi metsään keräämään litrakaupalla mustikoita ja sitten pakastaisi niitä, säilöisi ja tekisi hilloja ja soseita. Ehkä pitäisi olla. Sitäpaitsi tykkään poimia käsin. Poimiminen on kyllä ihan kivaa ja voisin jäädä metsään pitkäksikin aikaa poimimaan.
Piirakan saimme leivottua vasta tänään illalla, eilen ei jaksanut.
Kotipihallamme on viime päivinä juossut kesy orava ja säikäyttänyt välillä hyppäämällä milloin mistäkin. Eilen se istui hassusti pitkään hievahtamatta keskellä parkkipaikkaa häntä maata myöten ja näytti kuin olisi jähmettynyt niille sijoilleen. Vasta kun meni ihan viereen luikki karkuun. Ehkä oli jäänyt pohtimaan jotain suurta ajatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti