Kranssein koristeltu metsäpolku

Joku koululuokka ilmeisesti oli itsetehdyillä kransseilla käynyt koristelemassa metsäpolun. Näyttivät niin kivoilta siinä lumisen maiseman keskellä.

Liipolan koulu purettiin

Olin kesän töissä, enkä oikein ehtinyt tarkasti seuraamaan. Nämä kuvat ovat heinäkuun 23., 25. ja 28. päivä kuvattuja ja ihan viimeinen kuva on kuvattu elokuun 2. päivä. Kun rakennusta alettiin tosissaan purkamaan se todellakin meni pian maan tasalle. Samassa rytäkässä meni myös Kallion koulurakennus, jossa toimi viimeiset viisi vuotta päiväkoti ja kristillinen koulu.

Rakennuksen purkaminen kiinnosti laajalti, melkein aina kun kävin siellä, siellä oli joku muukin ihmettelemässä ja ottamassa kuvia.

Kenkäpuut

Näitä on täällä päin kaksin kappalein, molemmat skeittiramppien vieressä. Tämä sijaitsee Liipolan koulun lähellä.

Ja tämä toinen Launeen jäähallin lähellä. Kenkiä on jo niin paljon, että puu näyttää aika hurjalta.

En tiedä mikä vimma/tarkoitus nuorilla skeittaajilla on heitellä kuluneet tennarinsa puuhun? Kaikenlaiseen sitä törmää...

Liipolan koulu odottaa purkua

Koulu paljastui homekouluksi ja oppilaat lähtivät evakkoon jo viime vuonna. Ihan pienimmät alakoululaiset jäivät kentälle pystytettyyn parakkikouluun ja isommat kuljetetaan muihin kouluihin.

Vielä rakennuksessa toimii kirjasto ja hammashoitola ja jumppasalissakin taitaa olla vielä toimintaa. Mutta suurin osa ikkunoista on peitetty isoilla vanerilevyillä ja koulu vain odottaa pääsyä maan tasalle. Mikään kaunis koulu kyllä koskaan ollutkaan, kuten kuvista näkyy.

Uusi koulu on jo luvattu ja tulossa muutaman vuoden sisällä, eikä yksin koulu vaan kokonainen monitoimikeskus. Upeaa Liipolan kannalta. Ehkäpä monitoimikeskuksen myötä ostarin aluekin saa parannusta osakseen, on nyt perin ankea.

Sydänperuutusjälkiä

Aika hauska yhteensattuma. Ilta-Sanomissa oli tänään uutinen, kuinka joku oli bongannut täällä Lahdessa samanlaiset sydänperuutusjäljet kuin minä bongasin talomme pihalla marraskuun lopussa.

http://valoaliipolassa.blogspot.com/2011/11/tanaan-satoi-lunta.html

Ajattelin silloin jälkien olevan sattumaa, mutta kun Lahdessa oli nämä Ilta-Sanomissa julkaistut jäljetkin bongattu, niin on hyvin mahdollista, että joku tekee näitä tarkoituksella.

Kommenteissa joku esittää että olisivat  hyvä kosintamuoto. Se minullekin tuli mieleen silloin kun jäljet näin, olivat vielä sopivasti parvekkeiden alla. 


♥

Kadonneista tavaroista

Joulun tienoilla talostamme katosi useampikin tavara, ilmoitustaululla oli ilmoitukset kadonneesta virkatusta villahatusta ja lompakosta.

Minultakin olivat silmälasit hukassa aatosta aina tapaninpäivään asti, jolloin ne löytyivät tyttöjen huoneen lelukaapista. Miten lie sinne päätyneet...? Joskus on vaikeaa löytää tavaroita senkin vuoksi, että ne sijaitsevat paikassa, josta niitä ei osaa etsiä.

Silmälasit ja avaimet minulla on yleensä hukassa, kännykkä ei enää niinkään, sen jälkeen kun muutamia kuukausia sitten hankin puhelinoperaattorilta iPhonen ja se on paljon enemmän kuin puhelin: mukana kulkeva musiikkisoitin, kamera/videokamera ja nettiselain. Sitä pitää tarkemmin silmällä eikä jätä lojumaan jonnekin kuten edelliset puhelimet aina jätti :)

Talon lähistöltä löysin taas joulun jälkeen valkoisen virkatun hatun, soitin ja kysyin olisiko tämä se kateissa ollut, mutta ei kuulemma ollut. Kadonnut villahattu oli toisenvärinen.

Tällaista

Elämä on kaikenlaisia ikäviä möykkyjä täynnä. Poika kadotti 2 viikkoa sitten puhelimensa, puhelimeen ei saanut yhteyttä ja saldo pysyi yli viikon ajan samana, joten oletin että puhelin ei ole joutunut ainakaan vääriin käsiin ja siksi en katkaissut liittymääkään, vaan päätin jäädä seuraamaan, jos puhelin vielä löytyisi. Mitä lienen ajatellut. Maanantaina tarkistin taas saldon, en ollut tarkistanut sitä muutamaan päivään ja järkytyin aika lailla, joku oli soitellut palvelupuheluja yli viidensadan euron edestä. Tein rikosilmoituksen ja poliisi tutkii jos tutkii. Ikävä yllätys oli se, että operaattori ei enää suostu antamaan puheluerittelyä siitä, mitä puheluja puhelimella on puhuttu ja mistä kaikesta tuo hirvittävä summa koostuu, vaikka kyse on minun nimissäni olevasta ja minun maksamastani liittymästä. Kuulemma puhelinta luvattomasti käyttäneelläkin on yksityisyydensuoja. ? En vain ymmärrä. Olen varma, että sen, joka käytti luvattomasti puhelinta voisi helpostikin jäljittää näiden puhelujen perusteella, mutta jos poliisi ei viitsi tutkia, niin sitten joutuu vain maksamaan jonkun toisen rikollisella tavalla hankkiman hyödyn.

Olen vain hirvittävän pettynyt, pettynyt ihmisiin (miten joku voi olla näin häikäilemätön, käyttää maksullisia palveluja viidensadan euron edestä jonkun vieraan ihmisen laskuun ihan lyhyessä ajassa) ja pettynyt tähän yhteiskuntaankiin, tuntuu, että tälle yhteiskunnalle kelpaa ainoastaan maksajaksi ja siinä sitten kaikki.

Oma ajattelemattomuuteni pudotti elämääni ikävän möykyn, joka olisi ollut väistettävissä ja se harmittaa minua nyt tosi paljon. Mutta saan rauhan siitä ajatuksesta, että selvitän asiaa niin pitkälle kuin voin ja sitten kun en enää pysty tekemään asialle mitään, jätän loput Jumalan käsiin.

On sitten muita vähän isompia huolia, joille en taas pysty itse tekemään mitään. Voin vain laittaa kädet ristiin ja laskea huoleni kokonaan Jumalan käsiin.

Mies katolla

Nuohooja se on. Lapsena pelkäsin nuohoojaa, tuota musta-asuista miestä. Olin muutaman kerran yksin kotona, (se oli sitä aikaa: 70-lukua) kun nuohooja tuli käymään nuohotakseen keittiön öljykaminan (sellainenkin meillä oli, asuimme Jokelan tulitikkutehtaan työntekijöille rakennetuissa taloissa, jonne ei silloin edes tullut lämmintä vettä sisään ja vessakin vedettiin sellaisesta katonrajassa olevasta vesisäiliöstä). Muistan, kuinka menin nuohoojaa piiloon, hän varmaan näki että olin piilossa, mutta hyvin osasi näyttää siltä, kun ei näkisikään minua.


Vielä on vihreää monin paikoin.

Hiekkamäki

Suurin osa Liipolasta on mäen päällä, aina joutuu nousemaan mäen tuli mistä suunnasta vain ja mäkivaihtoehtoja on useita. Hiekkamäki on näistä mäistä jyrkin, useamman kerran olen kuullut ihmisten voivottelevan kuinka raskasta on nousta tätä mäkeä ylös. Onneksi keskellä mäkeä on penkit, joilla voi levähtää. Rankkasateen jälkeen mäki menee aina pahaan kuntoon ja vesi kaivertaa mäkeen syviä uomia, sitten kaupungin miehet käyvät lanaamassa tien taas uuteen uskoon.

Hiekkamäki on minusta jollain tavalla jännä paikka, useamman kerran siellä on ollut joitain erikoisia episodeja ja ainakin yleensä siellä tulee juteltua ihmisten kanssa.

Kaksi kertaa olemme miehen kanssa auttaneet miestä tässä mäessä, samaa miestä samassa mäessä ja soittaneet tälle ambulanssin. Tämä mies on jotenkin kehitysvammainen eikä oikein osaa kommunikoida, kun häneltä kysyy jotakin, hän alkaa vastata innokkaasti, ensimmäinen sana on oikein, mutta loppu on täysin puuroa eikä siitä saa mitään selvää. Hän yleensä kävelee kävelysauvojen kanssa ja olen miettinyt miten hän oikein mahtaa selvitä, kun yksin asustelee. Kaksi kertaa hän tosiaan on kaatunut mäessä niin, että ei päässyt enää ylös, ei hän humalassa kuitenkaan ollut. Molempien kaatumisepisodien jälkeen näin hänet seuraavina päivinä jälkeen kävelevän taas ihan normaalisti, en sitten tiedä mikä hänelle oikein tuli.

Vähän sen jälkeen kun muutimme tänne, yhtenä aamuna mäen lyhtypylvääseeen oli kiinnitetty iso vihreä juliste, jossa luki isoilla mustilla kirjaimilla: Jeesus tulee Oletko valmis. Juliste oli kiinnitetty ainakin sadalla niitillä kiinni lyhtypylvääseen ja niittejä oli ristiin rastiin julisteen päällä ja olin aika hämmästynyt, kun juliste oli seuraavana päivänä otettu alas. Repijä oli nähnyt todella paljon vaivaa irrottaakseen julisteesta joka ikisen paperipalan niittien välistä, sillä niitit oli yhä paikoillaan, edelleenkin ovat. Mutta en ole tämän jälkeen nähnyt näitä julisteita täällä ollenkaan, ensimmäistäkään.

Toisen kerran vähän muuton jälkeen kuulin yöllä koneen ääntä ja kirskuntaa. Aamulla näin että erään toisen lyhtypylvään vierestä oli siirretty pois iso kivenjärkäle ja kivi oli keskellä tietä. Kovasti mietin kuka ihme oli saanut päähänsä siirtää ison kiven pois lyhtypylvään juurelta ja miksi ja mietin liittyikö kuulemani koneen kirskunta kiven poisottamiseen, kivi oli niin iso, että ihmettelen, jos joku oli sen käsivoimin saanut irti, oli kuitenkin aika tukevasti kiinni maaperässäkin.

Muitakin erikoisia episodeja on mäessä ollut. Pari viikkoa sitten minut vartavasten pysäytti humalassa ollut keski-ikäinen nainen, ihmettelin, että hän oli niin humalassa, koska olin nähnyt saman naisen ennenkin enkä pitänyt häntä mitenkään viinaan menevänä (joita täällä on kyllä paljon) ja jotenkin keskustelu siirtyi uskonasioihin. Se on harvinaista, koska arkailen puhua uskonasioista muuten kuin täällä netissä, jossa se on helpompaa. Hän kertoi, että oli nähnyt unessa joskus kauan sitten sen että istumme siinä penkeillä ja juttelemme.

Kaikenlaisia muitakin juttuja on ollut. Viime kesänä mäessä lauloi keskellä yötä useampana yönä kovalla äänellä lintu, josta emme vain päässeet selvyyteen mikä se on, vaikka mies on lintuharrastaja. Luultavasti jokin haukka, vaikka se kuulosti lähinnä vihertikalta (joita ei Suomessa ole nähty tai ei ainakaan aikoihin ole nähty), mutta vähän aina hätkähdytti kuulla linnun kova ääni, kun muuten oli niin hiljaista. Muutaman kerran mies lähti metsästämään lintua, mutta kun se lauloi aina vain muutamia kertoja kerrallaan, niin tosi vaikeaa oli selvittää mikä se oikein oli.

Metsä, joka on hiekkamäenrinteessä on kyllä aika hieno, sellaista vanhaa metsää, jossa tikat viihtyvät, pohjantikat, harmaapäätikat, pikkutikat, käpytikat ja palokärjet, joten vihertikkakin mysteerilintu olisi voinut periaatteessa olla, mutta jäi sitten avoimeksi mikä lintu se oli.

Ja sitten vuonna 2009 mäen alkupäähän eksyi se valkoinen kyyhkynenkin, josta kerroin vanhemmassa blogissa.

http://valoisahuone.blogspot.com/2009/06/vuosipaiva.html

http://valoisahuone.blogspot.com/2009/08/lintujen-kohtaloita.html

Ylipäätään Liipola on jotenkin erikoinen paikka, iso kalliomäki, jossa oli joskus isot maanviljelystilukset, kaupunki osti maat ja rakensi tänne lähiön. Taidankin perehtyä Liipolan historiaan tarkemmin. Lahdessa vanhin asutus on Renkomäessä eikä Liipolasta ole Renkomäkeen kovin montaa kilometriä, tiedä miten kauan Liipolassakin on ollut asutusta.