Sydänperuutusjälkiä

Aika hauska yhteensattuma. Ilta-Sanomissa oli tänään uutinen, kuinka joku oli bongannut täällä Lahdessa samanlaiset sydänperuutusjäljet kuin minä bongasin talomme pihalla marraskuun lopussa.

http://valoaliipolassa.blogspot.com/2011/11/tanaan-satoi-lunta.html

Ajattelin silloin jälkien olevan sattumaa, mutta kun Lahdessa oli nämä Ilta-Sanomissa julkaistut jäljetkin bongattu, niin on hyvin mahdollista, että joku tekee näitä tarkoituksella.

Kommenteissa joku esittää että olisivat  hyvä kosintamuoto. Se minullekin tuli mieleen silloin kun jäljet näin, olivat vielä sopivasti parvekkeiden alla. 


♥

2012

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle 2012 ♥

Tuulisen päivän kuvia

Työhuoneeseen saatiin ensimmäistä kertaa jouluvalo, piti siitä oikein kuva ottaa. Yleensä työhuone on ollut jouluton.

Tapaninpäivän ja sitä seuranneen päivän myrsky ei täällä aiheuttanut suuriakaan tuhoja. Alhaalla metsässä oli kaatunut joitakin isoja puita, Liipolan mäen/kallion päällä ei oikein yhtään, vaikka tuuli oli varmaankin mäen päällä paljon kovempi.

Ulkona käytiin koiran kanssa ja tuuli tuntui varsin kovalta, aukeilla paikoilla tuulenpuuskien aikaan suorastaan tosi kovalta. Sähkökatkoja oli vain yksi puolen minuutin mittainen ja lisäksi valot räpsyivät jonkin verran. Onneksi täällä kaupungissa pääsee aika vähällä, voi vain kuvitella miten kurjia olisivat monen tunnin sähkökatkot, tosin ihmettelin kun jossain Espoossakin oli ollut pitkiä sähkökatkoja. Mutta en kyllä lähtisi sähköyhtiöitä heti syyttämään, jos sähkövikojen korjaamiseen meneekin aikaa, parhaansa varmasti yrittävät. Vuoden 2010 kesän myrskyn jälkeen, kun alhaalla metsässä oli kaatunut tosi paljon puita ja puut olivat sikin sokin sähkölankojen päällä ja nojaamassa vaarallisesti toisiaan vasten, niin silloin oikein konkretisoitui miten aikaa vievää sellaisten myrskytuhojen korjaaminen on.

Tässä kuvia silloisesta myrskystä aikaisemmassa blogissani:

http://valoisahuone.blogspot.com/2010/08/ensin-luulimme-eilisen-myrskyn.html

Kadonneista tavaroista

Joulun tienoilla talostamme katosi useampikin tavara, ilmoitustaululla oli ilmoitukset kadonneesta virkatusta villahatusta ja lompakosta.

Minultakin olivat silmälasit hukassa aatosta aina tapaninpäivään asti, jolloin ne löytyivät tyttöjen huoneen lelukaapista. Miten lie sinne päätyneet...? Joskus on vaikeaa löytää tavaroita senkin vuoksi, että ne sijaitsevat paikassa, josta niitä ei osaa etsiä.

Silmälasit ja avaimet minulla on yleensä hukassa, kännykkä ei enää niinkään, sen jälkeen kun muutamia kuukausia sitten hankin puhelinoperaattorilta iPhonen ja se on paljon enemmän kuin puhelin: mukana kulkeva musiikkisoitin, kamera/videokamera ja nettiselain. Sitä pitää tarkemmin silmällä eikä jätä lojumaan jonnekin kuten edelliset puhelimet aina jätti :)

Talon lähistöltä löysin taas joulun jälkeen valkoisen virkatun hatun, soitin ja kysyin olisiko tämä se kateissa ollut, mutta ei kuulemma ollut. Kadonnut villahattu oli toisenvärinen.

Joulua

Kuvat ylhäältä alas.

Lasten lahjat odottamassa kuusen juurella. Tänä vuonna löytyi hieno ja tuuhea joulukuusi, eikä varista neulasia juuri yhtään kuten aiempina vuosina on aina tehnyt. Lapset koristelivat joulukuusen.

Lapset jaksoivat kuin jaksoivatkin kärsivällisesti odottaa lahjojen avaamista aattoiltaan asti (mitään joulupukkia meillä ei käy, ei ole käynyt moneen vuoteen ja tuntuisi tosi pahalta valehdella lapsille jostain joulupukista :). Aiempina vuosina eivät kovin hyvin ole jaksaneet, mutta kun ikää karttuu niin kärsivällisyys lisääntyy. Mankumista oli toki tänäkin vuonna...:)

Lahjoja kuusen juurella.

Kuopus leikkimässä joululahjaksi saadulla nukkekodilla.

Talo vaan on aika huonekaluton vielä, (yksi hieno setti kyllä saatiin lahjaksi. Kiitos!), koska Lundby-huonekalut on niin törkeän kalliita (yksi setti maksaa melkein samanverran kuin itse talo). Mutta tarkoitus olisikin kalustaa pikkuhiljaa itse tehden ja soveltaen ja tyyliin jollain Lidlin nukkekodin huonekaluilla (jos sellaisia tulee vielä jossain vaiheessa myyntiin). Minä tykkään että tällainen peruslundby on ihan hieno nukkekoti, vaikka olisi niitä hienompiakin saatavilla, mutta maksavatkin sitten reilusti enemmän. Näppärimmät tietysti tekevät tai kunnostavat nukkekodin itse, mutta siihen tarvittaisiin jo vahva motivaatio. Nyt joulun aikaan nukkekoti sai siis toimia petshoppien kotina ja sitä se on varmaan vielä lähitulevaisuudessakin.

Keskimmäiseltä 9-vuotiaalta tytöltä tuli melkein parhaimmat lahjat. Tämän lääkekaapin sai isä lahjaksi. Siinä on Unipillereitä, Tylsyyden poistosieniä (1/päivä), Iloisuuspillereitä ja Neon (1-vuotiaan koiramme, joka on aika mahdoton välillä) sietämispillereitä. Pillereitä on jo ahkerasti otettu :)

Ja minä sain 9-vuotiaalta tämän itsetehdyn Nemo-koiran lahjaksi. Ihan tosi liikuttava ja häntäkin sillä on...

Tänä jouluna soi

Yleensä olen kuunnellut joulun aikoihin paljon joululauluja, nyt jostain syystä kaikki perinteiset "Kun joulu on"-tyyppiset tökkivät samankaltaisuudessaan (tai siis lähinnä niiden esitykset, ei suinkaan itse laulut. Jotenkin vaan liian samankaltaisiksi on sovitettu klassiset joululaulut, aina samanlainen korkealta laulava naisääni tai tenorimiesääni laulamassa ja mitään tonttu/joulupukkilauluja tai Juicen sikoja taas en kuuntele ollenkaan) ja kuuntelin Spotifysta vain muutamia joululevyjä.

Täysin uusi tuttavuus oli tämä Huron-intiaanien joululaulu (Kun kaikki linnut nukkuivat), jota lapsikuoro, johon tytär kuuluu esittivät Lahden joulukylässä. Suomenkielistä versiota en onnistunut löytämään, joten kuuntelin englanninkielistä (Huron Carol).

Laulun kirjoittaja Jean de Brebeuf (1593-1649) oli oppinut ranskalainen jesujiittapappi, joka eli huron-intiaanien parissa 23 vuotta, opetteli heidän kielensä ja kirjoitti heille huron-kielisen katekismuksen ja kieliopin.

Jean de Brebeuf oli nähnyt usein painajaisunta kuolemasta polttoroviolla. Hänen painajaisensa toteutui, kun huronien viholliset, uuden maailman roomalaisiksi sanotut irokeesit hyökkäsivät siihen pieneen huronintiaanien kylään, jossa de Brebeuf asui. Joukko huroneja pääsi pakenemaan Quebecin kaupunkiin, jossa he lauloivat Jean de Brebeufin laulun ensi kerran. (Netistä)


Sitten oli Jars of Clayn joululevy Christmas Songs ja siltä erityisesti kappaleet (tuossa jouluntoivotuspostauksessakin ollut) God Rest Ye Merry Gentlemen ja Wonderful Christmastime jotka soivat tosi paljon.

Kolmantena Barlowgirlin Carol of the Bells. Tämän olen kuullut radiosta aiempina vuosina, mutta en onnistunut löytämään esittäjää kuin vasta tänä vuonna.

Neljäntenä Wes Kingin hieno versiosta kappaleesta: O Come, O Come Emmanuel.

Ei taida jäädä vain jouluun näiden kuunteleminen.

Muutamia kuvia joulua edeltävältä viikolta

Joulunalus oli niin kaikenlaista kiirettä täynnä, että blogiinkaan en oikein ehtinyt. Muutamia kuvia kuitenkin.

1) Joulukylän iso jouluseimi
2 ja 3) Kaupungin naakkaparvi
4) Tytär esiintymässä joulukylässä. Lauloivat kappaleen Huron-intiaanien joululaulu. (Kun kaikki linnut nukkuivat).
5) Joulukylän joulukuusi
6) Tytön tekemä kuumailmapallo matkaa jouluvalojen loisteessa.
7) Lasten joulujuhlaa kirkossa. Enkelit saapuvat
8) Lasten joulujuhlaa. Enkelten tanssi
9) Näkymä alttarille joulujuhlan aikana
10) Kummallinen kädellinen joulukuusi :) Kuva torstailta kun tuotiin kuusi sisään.
11) Aatonaaton hehkuvan punainen nouseva aurinko.
12) Kotipihan varis