Ja tältä entinen Liipolan koulun alue näyttää nyt

Se hyvä seuraus tästä myllerryksestä on, että väliaikaisesti näkymät Lahden kaupunkiin päin ovat paljon esteettömämmät.

Liipolan koulu purettiin

Olin kesän töissä, enkä oikein ehtinyt tarkasti seuraamaan. Nämä kuvat ovat heinäkuun 23., 25. ja 28. päivä kuvattuja ja ihan viimeinen kuva on kuvattu elokuun 2. päivä. Kun rakennusta alettiin tosissaan purkamaan se todellakin meni pian maan tasalle. Samassa rytäkässä meni myös Kallion koulurakennus, jossa toimi viimeiset viisi vuotta päiväkoti ja kristillinen koulu.

Rakennuksen purkaminen kiinnosti laajalti, melkein aina kun kävin siellä, siellä oli joku muukin ihmettelemässä ja ottamassa kuvia.

Lapsuusmuisto

Luokkakaveri pääsi Teneriffalle vanhempiensa kanssa, kun olimme toisella tai kolmannella. Ulkomaanmatka oli jotain niin ihmeellistä, jota en oikein voinut kuvitellakaan. Teneriffalta luokkatoveri sitten lähetti luokalle tällaisen espanjatarta esittävän kortin, jossa hunnussa on pitsikangasta ja sekin oli minusta aivan ihmeellisen kaunis. Kortti sitten arvottiin luokan oppilaiden kesken ja minä satuin voittamaan kortin. Olin ikionnellinen, sain omistuskirjoituksenkin korttiin ja kortti oli pitkään seinällä kuten sinitarrajäljistä näkyy. Kortti on vieläkin tallella ja vieläkin muistan sen kortin mukanaan tuoman hehkun ja ihastuksen tunteen. Ja onhan kortti kaunis edelleen.

Viuhkan ostin eurolla Tigerista. Viuhkoissakin on jotain perin kiehtovaa.

Illalla Koutaniemen venesatamassa

Syvä hiljaisuus siellä.

Vaikka nämä kuvat ei sen pohjoisemmasta kuin Kajaanista olekaan, minuun iski lapinikävä näitä Oulujärven kuvia katsellessani, kerran olemme Norjassa ja Lapissa käyneet Jäämerellä asti ja kaipaan pohjoisen avaruutta ja hiljaisuutta.

Kuvia Paltaniemeltä

Näkymä Oulujärvelle Paltaniemen rannalla. Vaikka oli lämmin päivä, rannalla ei ollut kuin yksi muslimiperhe, jotka lähtivät pian pois.

Paltaniemen vanha kirkko ja hautausmaa.

Muistutus hautakivessä.

Paltaniemen ikivanhoja mäntyjä. Tällaiset historialliset paikat kuin Paltaniemikin ovat täynnä syvää, vanhaa henkeä, jonka aistii edelleen.

Eino Leino-talon piharakennuksessa oli Maija Vanhatapion maalausten näyttely. Ihan tykkäsin töistä.

Runoiltaa varten oli penkit odottamassa.

Varoituskolmiossa oli sangen erikoinen tai mystinen taideteos/graffiti. Arvoitus, joka jäi vaivaamaan mieltä, mikä ihme se on ja miksi se on siinä.

Lampaita rantaniityllä

Paltaniemen Eino Leino-talon pihalla ja rantaniityllä oli ensimmäistä kertaa lampaita. Oli viety sinne ilmeisesti raivaamaan rantanittyä ja hyvin raivausoperaatio näytti lampailta sujuvan, korkeidenkin pajupuskien oksat katosivat äkkiä parempiin suihin. Lampaiden sapuskoinititekniikka on varsin tehokas. Lisäksi kauniilta ja maalauksellisilta näyttivät siinä rannassa, olisin voinut kuvata lampaita miten paljon vaan.

Alhaalla vie pitkospuut Oulujärven kaislikkoiseen rantaan.

Nemon ja Neon kesäpäiviä Kajaanissa

Kesä meni nopeasti, kesän olin taas kesätöissä ja elokuun alussa matkasimme koko perhe Kajaaniin ja palasimme viikko sitten. Lisää kuvia on tulossa, mutta tässä ensin Nemon ja Neon kesätunnelmia Kajaanista. Koirille reissu oli oikein antoisa, melkein joka päivä pääsivät uusille hiekkakankaille juoksemaan. Uimassa kävivät kerran ja Nemo jaksoi edelleen käydä uiden noutamassa keppejä, vaikka viime vuonna ei päässyt hotspotin takia uimaan ollenkaan. Neo sen sijaan ei vieläkään uskalla mennä uimaan, sen sijaan ryöstelee Nemolta Nemon vedestä noutamat kepit.

Neo söpönä junassa menomatkalla: