Purppuratuomi ja muut kukkivat puut

Miten lähelle puut kukassaan tulevatkaan taivasta.

Saima Harmaja kirjoitti kesäkuussa 1932:

Tänään on ensimmäinen lämmin päivä. Sireenit, jotka ovat jo viikon olleet nupulla, ovat nyt puhjenneet. Itse kauneus asuu niissä, niitä ei voi katsoa liikuttumatta. Ja asetellessani vaaseihin niiden ihania terttuja olen niin elävästi muistanut ajan vuosi sitten. Aloin olla jo ulkona, niinkuin muutkin ihmiset, ja eräänä aamuna, kun tulin pihalle, olivat sireenit puhjenneet. Katselin lumoutuneena, miten ne värähtelivät hennossa tuulessa, tummuen ja himmeten, lämmin nurmi koski jalkoihini, en voinut tajuta niin suurta autuutta. Olenko todellakin elänyt välillä pimeän talven. Eikö se ollut eilen ja edellinen kesä toissapäivänä, eikö kaikki ole vain lämpöä ja hiljaista tuulta, koivun lehtien kimaltelua auringossa, lintujen laulua tuoksuvien lehvien alla. Olenko minä kärsinyt ja luullut kuolevani, olenko minä tahtonut tunkeutua olevaisen suurten voimien syvyyksiin? Minä, jolla ei nyt ole ainuttakaan muuta ajatusta kuin sireenitertun lumoava kauneus.

Koirien kanssa valkovuokkometsässä

Koirat nauttii kun taas on kesä ja olen iloinen jokaisesta kesästä, jonka 13-vuotias koiravanhuksemme Nemo saa vielä viettää. 3 vuotta sitten näihin samoihin aikoihin Nemo sairastui vakavasti, mutta onneksi toipui sairaudesta ja saimme vielä näin monta lisävuotta. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä enemmän joutuu työstämään sitä, että joutuu myös luopumaan koirasta, ehkä sen pitääkin mennä niin...naapurissa tosin tepastelee maailman pirtein koira, jolla on ikää jo 16 vuotta.

Keväällä Nemo innostuu taas laiduntamaan kuin paraskin lehmä :) ja se ei välttämättä tee vatsalle hyvää, vähän oli ongelmia siitä viime päivinä ja Nemo paastosi pari päivää, mutta nyt ruoka maistuu taas. Neollekin kuuluu ihan hyvää, pentuna murtunut tassu tosin vaivaa silloin jos juoksee ihan hullun lailla metsässä ja ei saisikaan kovasti rasittaa jalkaansa. Muuten Neo on vieläkin aika pentu vielä (vaikka on jo 2,5 vuotias) ja etenkin ulkona aika rasittava, sisällä on perheen kesken mukava ja kiltti sisä- ja sylikoira.

Kun maa herää henkiin

Nämä kuvat ovat 1,5 viikon takaa, helatorstailta. Kevät tulee niin vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä...Silloin maa alkoi vasta herätä henkiin, ensimmäiset valkovuokot nostivat päätään. Pidin siitä kontrastista, kun kuolleen heinän alta alkaa tulvia uutta elämää ja kohta kaikki on taas vihreää, kuten nyt jo on. Äsken puiden lehdet oli pieniä ja nyt ne on jo isoja. Juuri tämä aika se on kevään parasta aikaa, mutta harmi, että menee niin nopeasti ohi...

Kevättä kohti

Lähi-Siwasta ostin söpön esikon, ilahduttaa katsella sitä. Pajunkissoja poimin jo tammikuussa illanhämärässä ojanpenkalta. Aurinkoa päivät täynnä, tämä viikko lomaillaan.

Äitienpäivän kuvia 1

1.Äitienpäivälahjaksi saatu ruukkuruusu, tällaista toivoin.
2. Harakka istui kauniisti koivun latvassa ilta-auringon valossa.
3. Ja lensi pois...
4. Pilvi kuin linnun sulka.
5. Pilviä...
6. Räkättirastas istumassa kuusen latvassa sen sulanmuotoisen pilven alla.
7. Joku lokki lentämässä ilta-auringon valossa.
8. Kevättä.
9. Petäjätkin kylpivät ilta-auringon valossa.

Jatkuu seuraavassa postauksessa...

Keväisessä metsässä

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa lumien sulamisen jälkeen ensimmäistä kertaa metsässä. Aika karua vielä eikä aurinkokaan paistanut, mutta valkovuokot ja sinivuokot kukkivat.

Tämä koivikko on lempipaikoistani isossa metsässä ja edelleen iloitsen myös siitä, että koirulit tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

Hiirenkorvia

Pihamme on täynnä riippakoivuja. Ne ryöppyävät vihreinä putouksina hiirenkorvia ja norkkoja. Hienon näköistä.

Olen nähnyt täällä asuvien venäjää puhuvien vanhojen mummojen ja pappojen poimivan näitä koivujen norkkoja, tekevät niistä kuulemma teetä. Venäläiset (tai inkeriläiset, en tiedä kumpia ovat, mutta venäjää puhuvat) tuntuvat muutenkin tietävän kasveista paljon. Kerran kun kuvasin hevonhierakkaa tuli juuri tällainen vähän murtaen suomea puhuva venäläinen tai inkeriläinen isoäiti kertomaan mihin hevonhierakkaa voi oikein käyttää. Kertoili elämästäänkin, kova elämä hänellä oli ollut, Jumalan siunausta toivotti lopuksi.

Ihanaa aikaa tämä kevät ja vielä ihan alussa vasta. Ensi viikolla pesen itsekin matot, toivottavasti pyykkipäivänä on aurinkoista.

Kevättä kaupungissa