Muistoja lapsuudesta: itäeurooppalaiset elokuvat

Kirjoja kirjahyllystäni: Hiljaisuus ja huuto. Unkarilainen elokuva tänään. Ilm. 1978

Tämä kirja on noukittu jostain ilmaislaarista…Olen aina tykännyt itä-urooppalaisista elokuvista, lapsena 70-luvulla kävimme ilmaisnäytöksissä katsomassa Bim Mustakorvaa ja muita sen ajan neuvostoliittolaisia ja itäeurooppalaisia elokuvia ja tunnelma niissä vastasi ja yhä vastaa jotain kaipuun kaikupohjaa sisimmässäni...Syksyisiä maisemia, kahisevia lehtiä,  tivoleita, yhden elokuvan muistan, jossa oli juuri jokin sirkus tai tivoli, mutta elokuvan nimen olen unohtanut tyystin. Myöhemmin taas puhuttelivat Tarkovskin ja Kieslowskin elokuvat ja tsekkoslovakialaiset ja Tsekkoslovakiaan sijoittuvat elokuvat.

Jossain vaiheessa nuoruudessa en voinut sietää amerikkalaisia elokuvia ollenkaan, niiden banaalius ja kliseet ärsyttivät, amerikkalainen elokuva oli mielestäni synonyymi kliseisyydelle. Sittemmin totuin katsomaan amerikkalaisiakin elokuvia, kunnes tämän nykyisen Ukrainan kriisin aikana ja tämän jatkuvan Natoa propagoivan sotapropagandan myötä mitä Suomen media ja länsimedia jatkuvasti syöttää olen taas alkanut inhoamaan sitä  mitä USA edustaa (Ukrainan kriisin syypää on vain ja ainoastaan USA/EU) ja sitä myöten tullut taas allergiseksi  amerikkalaisille elokuvillekin. Olen taas pyrkinyt etsimään katsottavaksi mahdollisimman paljon vaihtoehtoista ja eurooppalaista elokuvaa.

Onhan näiden eurooppalaisten ja itä-eurooppalaisten elokuvien kuvasto aivan toista, puhuttelevaa, vaatimatonta ja kaunista, ei mitään hollywoodmaista loppuun saakka viritettyä lavastusta, jonka koreus vain kumisee onttouttaan.

Erikoinen sää

Hanki näyttää kiiltävän muoviselta ja puut ovat paksun jään peittämät kuin hopeoidut. Jäistä sadetta sataa ja jään ritinää kuuluu ympäriltä koko ajan.

Nyt illalla kuvasin nämä puut ja valo ei tahtonut riittää, jalustaa olisi tarvinnut, mutta en jaksanut käydä hakemassa. Saa nähdä onko enää aamulla samanlaista vai jääkö tämä jääilmiö vain tämän päivän ilmiöksi.

Talvilintuja

Mikähän lintukuvaaja minusta on tullut, kun niin paljon olen kuvannut lintuja tänä syksynä. Vaelluslintukuvia edelleen. Tilhet olivat ryhmittyneet kivasti näihin pitkänomaisiin sypressinmuotoisiin lehtipuihin, joiden nimeä en edelleenkään tiedä.

Syksyn värejä

Kotipihlaja

Kesäkuussa.
Elokuussa.
Tänään.


Pienet asiat tekevät onnelliseksi, kuten ikkunan takana kasvava pihlaja.

Untuvaiset ohdakkeet ja kultaista heinää

Tykkään loppukesästä.

Kultaista valoa

puun latvat värjäävää. Muutamina iltoina on ollut upea iltavalo ja upea auringonlasku.

Siirsin vanhan blogini Valoisan huoneen blogitekstit tähän blogiin, olin luullut ko. toimenpiteen olevan varsin hidasta ja hankalaa, mutta sehän kävi varsin kätevästi ja nopeasti.

Äitienpäivän kuvia 1

1.Äitienpäivälahjaksi saatu ruukkuruusu, tällaista toivoin.
2. Harakka istui kauniisti koivun latvassa ilta-auringon valossa.
3. Ja lensi pois...
4. Pilvi kuin linnun sulka.
5. Pilviä...
6. Räkättirastas istumassa kuusen latvassa sen sulanmuotoisen pilven alla.
7. Joku lokki lentämässä ilta-auringon valossa.
8. Kevättä.
9. Petäjätkin kylpivät ilta-auringon valossa.

Jatkuu seuraavassa postauksessa...

Keväisessä metsässä

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa lumien sulamisen jälkeen ensimmäistä kertaa metsässä. Aika karua vielä eikä aurinkokaan paistanut, mutta valkovuokot ja sinivuokot kukkivat.

Tämä koivikko on lempipaikoistani isossa metsässä ja edelleen iloitsen myös siitä, että koirulit tulevat niin hyvin toimeen keskenään.