Vanha vuosi jää taakse, uusi alkaa

Valoisaa Uutta Vuotta 2013.

Toivottavasti mahdollisimman monen toiveet toteutuvat ensi vuonna. Sitä toivon myös itsekin.

Mielikuvia pilvistä

Usein ajattelen pilvien olevan taivaanrannassa siintäviä vuoria, maisema saa silloin aivan uuden ulottuvuuden, voin kuvitella asuvani jossakin vuoristoisella seudulla. Toki useinkaan ei tarvitse edes kuvitella, vaan pilvet oikeasti näyttävätkin vuorilta.

Viime syksynä näin illalla pilven, jotka olivat kuin isot enkelin siivet ja ne täyttivät lähes koko taivaankannen. Ajattelin, että iso enkeli suojelee ja varjelee meitä.

Luin hyvän ja mielenkiintoisen kirjan, Paul Austerin Oraakkeliyön. En ole vuosiin lukenut romaaneja, en ole osannut tarttua oikein yhteenkään, mutta tästä pidin. Ensinnäkin kirja imaisi heti mukaansa ja pidin siitä kuinka hyviä ja tosia päähenkilön havainnot olivat, monet niistä jäivät suorastaan soimaan. Kirjailija oli jotenkin tavoittanut jotain todellisuuden luonteesta ja todellisuuden huikeasta syvyydestä, siitä miten pienetkin jutut voivat olla tavattoman merkityksellisiä. Usein ajattelen, että elämä on palapeli, lopulta kaikki irralliset sekalaiset palat muodostavat yhtenäisen kuvan.

En oikeastaan tiedä, minkä romaanin luen sitten seuraavaksi, poimin romaaneja kirjastosta avoimin silmin ja liikoja miettimättä, suurimman osan hylkään, koska monenkaan aihepiirit eivät kosketa tai puhuttele millään tavalla. Yhä enemmän minusta tuntuu, että haluan luottaa mielikuviini ja intuitiooni, joihin minulla ei ole aiemmin ollut tarpeeksi rohkeutta luottaa. Ei se kuitenkaan minun itseni luoma tie ole vaan suunnitelmaa, johdatusta ja haluan astua sille. Miksi olen ollut niin arka, enkö ole uskonut siihen, että minua pidetään kädestä ihan koko ajan.

Yksi puukuva taas

mutta minä vain jaksan katsella sitä vaikka kuinka kauan.

Ja tämä kappale tuli jostain mieleeni ja edelleen soi mielessäni.