Lapaset

Nämä ovat kolmannet kirjoneulelapaset, jotka ostin kirpparilta syksyllä. Olen aivan hassahtanut näihin. Sellaisten neulominenkin olisi mukavaa puuhaa joskin vähän aikaavievempää, joskus tehnyt jotakin kirjoneuletta ja inspiroivaa on katsoa kuinka kuvio sieltä pikkuhiljaa tulee esiin.

Viime päivien turhautumisesta ja apeasta mielestä on ollut jotain hyötyäkin. Käynyt taas tarmokkaammin asioihin käsiksi. Ehkä ajoittaisten harmaiden hetkien tarkoitus on karsia meistä turhaa, vähän niinkuin puusta karsitaan kuivia oksia pois. Lisäksi saimme uuden tehokkaamman tietokoneen isommalla näytöllä käyttöön ja voi sitä onnea, en tajunnutkaan kuinka elämänlaatua huonontava tekijä hidas tietokone voi olla. Pää on taas ideoita täynnä.

Myöskin listoja laativana olen laatinut listan asioista, jotka pitäisi tehdä ennen joulua ja lista tulee täydentymään koko ajan. Toivottavasti saisin mahdollisimman monen asian tehtyä.

- maalaa vielä kaksi pyörällistä isoa lelu/tavaralaatikkoa valkoisiksi (kaksi on maalattu jo sinivihreäksi)
- maalaa kaksi Ikean puulaatikkoa valkoiseksi
- maalaa myös parvekkeen kukkalaatikko ja köynnösteline valkoiseksi
- mieti mitä esikoisen sängylle tehdään, osta petsiä
- käy Koti ja keittiö-lehdet läpi ja heitä menemään
- järjestä lehtikotelot
- laita lasten piirustuksia kansioihin
- käy lasten palapelit läpi ja ota myytävät erikseen
- käy lasten sukka/sukkahousu/alushousulaatikot läpi
- neulo villahuivi loppuun
- neulo pojan villasukat loppuun
- käy Ikeasta hakemassa tyttöjen huoneen lelukomeroon kaksi hyllyä
- siirrä työhuoneen pöytä toiseen paikkaan
- ripusta jouluvalo
- tee joulukortit
- siirrä vanhalta tietokoneelta kaikki tiedostot kovalevylle
- käy vanhan koneen bookmarkit läpi
- mieti vielä mitä kaikkea tavaraa voisi viedä kirpparille myytäväksi (joo pyörsin lupaukseni ja otin kirpparipaikan, hinnat eivät ole kummoiset, mutta tavara tuntuu menevän hyvin, mikä on pääasia)

Elämän kauneus ja rikkaus/Beauty of Life

kiteytyy tässä kohtauksessa niin hyvin.

My favourite scene in this movie.

Sateista, harmaata, risuista

Siltä elämäkin nyt tuntuu, harmaalta risukolta, jonka läpi päivä vaivoin kajastaa ja risukon takana ei häämötä mitään, mitä kohti jaksaisi ponnistella.

Kuulostaa masentuneelta ja sitä se onkin, usein masennus liittyy siihen, kun selvästi tajuaa, että aina törmää ja tulee törmäämään samaan seinään, vaikka ei haluaisi. Miksi sitä ei voi löytää paikkaansa, miksi toiset löytävät, miksi itse ei löydä ja jos löytää jonkun paikan, niin miksi se ei kelpaakaan. Miksi tie ei koskaan johda mihinkään.

Tässä maailmassa on niin paljon ja liikaakin sellaista, mistä en pidä, en todellakaan ole mikään kaiken mahdollisen ymmärtäjä, mutta paljon on myös sellaista kaunista, jota rakastan ja jota ilman ei voisi elää. Kotona kaikki on hyvin, mutta ulkopuolella on maailma, kylmä ja kyyninen, jossa pitäisi olla tietynlainen. Haluaisi paeta jonnekin ja tavallaan on jo paennutkin ja sitten kyselee löytääkö enää takaisin.

Tavaratalossa katsoin joulutavaroita, ne näyttivät minusta samalta kuin joulun jälkeen, vain punaiset alennuslaput puuttuivat. Ei silti, ettenkö innostuisi joulusta, mutta kaipaan toisenlaista joulua, lämmintä, iloista ja stressitöntä, sellaista, joka tulisi ilolla ja omalla painollaan. Juuri sitä nyt kaipaan ja odotan....Viime jouluna ja sitä edellisenäkin kuuntelin Radiodein soittamaa joulumusiikkia, musiikkia, jossa oli valoa ja syvyyttä, sitäkin kaipaan, antoi joululle hehkun ja syvyyden, äärettömän syvyyden.
  

Pieni taulu/Small picture

Yksi suosikeistani. Kauan sitten kirpparilta ostettu, kuva ja värit haalistuneet, mutta se juuri tekee maisemasta kiehtovan ja unenomaisen...Takana lukee: Hiljatädille nimipäivälahjaksi Evalta, otin siitäkin kuvan, mutta nyt en löydä sitä, kuvaan sen huomenna uudestaan.

Viime päivät olen ottanut aika rennosti, olen pelannut Facebookissa Farmvillea, maatilapeliä, jossa viljellään peltoja, korjataan satoa, hankitaan kotieläimiä ja maatilarakennuksia ja rakennetaan maatila omannäköiseksi. En arvannutkaan, että pelaaminen olisi näin hauskaa puuhaa, kun en ole näitä pelejä aiemmin juuri harrastanut. Olen kuvitellut että ne vaativat taitoa, koordinaatiokykyä ja sorminäppäryyttä, joita minulla ei juuri ole, mutta nämä rakentelupelejä voi pelata hissukseen, koota pala palalta ja se juuri tekee niiden pelaamisesta mielekästä. Sellainen peli olisi mahtava, jossa saisi rakentaa vaikka oman talon (vaikka ison puuhuvilan) sisustaa sitä ulkoa ja sisältä ja rakentaa vaikka sellaista englantilaistyyppistä puutarhaa talon ympärille ja jossa olisi vielä upea grafiikka.

Välllä on vain hyvä tehdä jotain aivan aivotonta ja olla ajattelematta kaikkia ympärillä vellovia maailman murheita, ne kun eivät koskaan lakkaa olemasta.

*** This old print picture I found from flea market many years ago, it is one of my favourites. There is a text behind: For aunt Hilja from Eva. Rest of the text I won`t translate in english, it tells only about that recently I have played Farmville and spent of time in Facebook and it has been very funny...Sometimes it is better just rest and not so much think about all kind of things. I know we are in good hands all the time.  

Mutta onneksi on ollut valoisampiakin päiviä...

ainakin vähän valoisimpia päiviä.

But luckily there has been some lighter days too.

Linja-autossa/On the bus

Sumuista aikaa... Foggy time...

Tätä aikaa