Ja sitäkin jo odotan

että saisi viedä lakanat ulos narulle kuivumaan.

Pyykkituvista olen aina pitänyt, siellä ei tarvitse keskittyä muuhun kuin pyykkämiseen. Rauhoittavaa.

Joskus esittelen pyykkituvan paremmin.

Tätä jo odotan

elämää, vihreää, alkukesän ensimmäisiä sateita, tuoksuja. Talvi on kaunis, kuten edellinenkin talvi oli, mutta kaipaa jo vaihtelua...

Talven puu

Pikkukoiran piilopaikka

Pikkukoira Neosta ja pikkukoiran edesottamuksista on ollut meille paljon iloa. Ikää on nyt 4 kuukautta. En voi olla näkemättä siinä pientä pelokasta villiä sudenpentua, joka yrittää opetella selviytymään tässä maailmassa ja joka välillä siksi haluaa hakeutua pesäluolan turvaan. Pikkukoiralla on oma kori, mutta paljon ei siinä viihdy, varmasti jos olisimme varanneet sille pesäluolaksi laatikon/kuljetuskopan viihtyisi siellä, mutta on sitten itsekin löytänyt pesäluolan korvikkeita, kuten kuvasta näkyy. Tykkää aina välillä mennä tyttöjen kerrossängyn alle tai sitten vaihtoehtoisesti olohuoneen kaapin alle, sinne sitten jää kuikuilemaan ja varastaa joskus jonkun lelunkin mukaan.

Pikkukoira on saanut vähemmän mairittelevia lempinimiä, kuten hönö, hömelöinen ja höntti-pösilö. On vain niin rakastettavalla tavalla sellainen hölmö höseltäjä, mutta fiksu kuitenkin. Mikään yltiövilli pentumme ei ole kuitenkaan vaan sopivan villi ja leikkisä, aivan kuten pennun pitää ollakin. Jos lähden jonnekin suljen pikkukoiran ovien taakse keittiöön (varmuuden vuoksi vain, jos koirille vaikka tulee jotain toraa keskenään) ja on siellä ihan kiltisti, ei jää haukkumaan tai kärsi eroahdistuksesta, yleensä vain nukkuu. Mutta on pikkukoira myös hyvä vahtikoira, jos porraskäytävästä kuuluu mitä vain ääniä, on heti ovella varoittamassa kumeasti vuf-vuf-vuf, mutta muuten ei onneksi paljon hauku. Olen ihan iloinen, että pikkukoira on näinkin valpas, hyvä, että talossa on vahti, isompi koira on niin luottavainen eikä juuri mihinkään epätavallisiin ääniin reagoi, että varmaan vain heiluttaisi häntäänsä murtovarkaillekin.

Polut

Pidän poluista, kaikenlaisista poluista: metsäpoluista, lumeen tallatuista poluista, peltojen poikki kulkevista poluista, tehdyistäkin poluista.

Polut ja polkujen syntyminen kertoo, että on vielä niitä, jotka etsiytyvät sivummalle valtaväylistä, kaduista ja juoksuradoista, haluavat kulkea rauhassa ja kiireettä, katsella ympärilleen, ladata akkujaan. Vaikka poluilla kulkevat monet, yleensä siellä on silti yksin.

(Kaksi ylintä kuvaa on Liipolasta, toiseksi alin Espoon Leppävaarasta ja alin kuvattu muistaakseni Helsingin Viikissä)

Tätä aikaa II

Pohjoista Liipolankatua.

Tätä aikaa

10

Esikoispoika täytti tänään 10 vuotta. Vaikea uskoa, että siitä on jo niin kauan, muistan vieläkin ne ensimmäiset täynnä epävarmuutta olevat ensimmäiset päivät ja viikot esikoisvauvan kanssa, silloin mietti, että miten sitä selviää ja ihmeesti sitä vain on selvinnyt, suuri kiitos siitä Jumalalle. On meillä hieno poika!

Ystävänpäiväyllätys

odotti tänään kotiovella. Nurkkalintu oli muistanut kauniilla ystävänpäiväkortilla. Yhtään en osannut odottaa, joten yllätys oli suuri:) Kiitos paljon Nurkkalintu ♥ Lintukortti oli kaunis ja tarrat tyttöjen mieleen.

Vielä ehdin toivottaa hyvää ystävänpäivää myös sinulle Nurkkalintu ja jokaiselle joka tätä lukee :)

Hrr..hyytävää

ei tietenkään yllättävää, sillä luonnollista toki, että juuri näihin aikoihin helmikuusta on kovat pakkaset. Niin oli lapsenakin, hiihtolomat oli yleensä tähän aikaan, katseltiin telkusta talviolympialaisia, kun Helena Takalo, Hilkka Riihivuori Ja Marja-Liisa (mikä se nimi oli ennen Kirvesniemeä) hiihtivät aurinkoisilla alppiladuilla :) Voi sitä urheilujuhlan tunnelmaa ja sitten sitä Takaloina suksittiin hiihtoladuilla.

Hiihtämisestä puheenollen, olen odottanut, että pääsisin minäkin tänä talvena ladulle, mutta toistaiseksi sairastelut estäneet moisen.

Nämä kuvat kyllä ei mitenkään liity hiihtämiseen, vaan Liipolan lämpövoimala siinä urakoi pakkasella parastaan...

Viime päivinä olen iloinnut

Sain yhden kuvitustyön.

Appelsiineista, Navel-appelsiinit ovat hyviä ja makeita, samoin uudet appelsiinin makuiset Fani-palat. Uudehkossa Yhteishyvän ruokaliitteessä oli appelsiinikakun ohje, joku päivä voisi tehdä sitä ja tällaisena valkoisena vuodenaikana oranssia väriä on muutenkin ilo katsella ja ajatella.

Tähtikirkkaista öistä ja siitä, että valossa on jo aavistus kevättä.

Pupuista, joita loikkii iltaisin joka paikassa. Toissayönä näin kahden pupun loikkivan isolla lumivallien reunustamalla ajotiellä, aivan kuin niillä olisi ollut juoksukilpailu keskenään, onneksi vastaan ei tullut autoja.

Pikkukoiran hauskoista tempauksista, pikkukoiran herkkuruokaa on mm. vessapaperi :) ja paahtoleivät, joiden jämiä käy varastamassa. Pikkukoiralle yleensäkin kelpaa mikä tahansa ruoka, mitä tahansa jos jää lapsilta näkösille, pikkukoira käy hotkimassa sen suihinsa.

Ja siitä, että pikkukoira ja isokoira tulevat päivä päivältä paremmin keskenään.

Harmittaa taas se, että keuhkoputkentulehdus ei tunnu vieläkään oikein kunnolla talttuneen, vaikka olen syönyt kohta jo antibioottikuurin loppuun. Ehkä vähän parempi kuitenkin...

Liipolan taloissa tapahtuu

Häkkikomeroihin ja kylmäkellariin oli murtauduttu ja juomia viety :) Joku asukas (ilmeisesti itse juomavarkauden kohteeksi joutunut?) oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, liimaillut lappuja ja teljennyt häkkivarastosta toisen uloskäynnin.

Joo, kyllä ne poliisit varmaan sen DNAn ottivat :)

Meiltä ei hävinnyt mitään, ei meillä ole kyllä oikein mitään vietävääkään...

6 vuotta

Pikku kuopustyttömme täytti eilen 6 vuotta. Juhlat pidämme vasta ensi viikolla.

Kuvia kuuden vuoden takaa niiltä ensimmäisiltä päiviltä, harmillista että meillä oli silloin niin huonolaatuinen pokkarikamera, jonka jäljiltä kuvan väritkin olivat vähän miten sattuu. Ylimmän kuvan muutin tämän takia mustavalkoiseksi. Alimmassa kuvassa kuopus on 2-vuotias ja isosiskonsa kanssa :)