Taivas hoitaa ja parantaa 💙

Voi miten upea pilvi 💙 Moni asia ahdistanut tänään mutta kun tulin ulos ja näin tuon olin vaan että WOW 😍Taivas hoitaa ja parantaa. Kännyllä vaan kuvasin ja sitten näin että joku toinenkin järkkärillä kuvasi sitä samaa pilveä. Menin hakemaan parempaa kameraa että saisin silläkin tallennettua näyn enkä viipynyt kuin minuutin, mutta pilvi oli jo haalistunut eikä sitä kuvaajaakaan enää näkynyt missään 🤔

Lapsuusmuistoja. Obeliski ja suihkulähde.

Lapsuusmuistoja. Lapsuuden lempipaikkojani Hyvinkäällä, tuo mikä lie obeliski (villatehtaan joku muistomerkki) ja vesiallas siinä tai lähinnä se vesiallas oli minusta niin hieno kun vesi hohti sinisenä ja nyt muistankin että siinä oli pieni suihkulähde myös. Nyt siinä ei ollut vettä, harmi mutta varmaan siksi tykkäsin paikasta kun se oli niin epätavallinen ja kun katsoin sitä paikkaa niin ihan voisi olla jossain ulkomailla, Italiassa tai jossain.

Hyvinkää

Hyvinkään korkeita taloja, muutamia joita siellä on. 

Olen alkanut pitää Hyvinkäästä, nähdä sen vain paikkana ilman sitä ahdistussuodatinta joka oli vain oman pääni sisällä. Olen alkanut nähdä sen pienenä puistokaupunkina ja näen siellä lukuisia kivoja taloja ja asuntoja, joissa ihan hyvin ja mielelläni voisin asua. Joku kaipuu vanhoille kotiseuduille tai oikeastaan kaikkein mieluiten muuttaisin Jokelaan jokivarren seutuun, jossa vietin lapsuuteni. Voi miten kaipaan elämääni muutosta, uutta kivaa asuntoa, pientä kotipaikkaa, muistoja joka nurkan takana. Pitäisi voittaa lotossa, niin se olisi mahdollista. Sellainen joku pieni 50-luvun kivinen kerrostalo avarine huoneineen olisi aika ihana asua. 

Tämä Lahti, viihdyn täällä, mutta ei minulla oikeasti ole tänne siteitä, en kuulu tänne. Se Hyvinkään, Jokelan, Palopuron seutu, sinne synnyin ja siellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä on minun ja äitini ja edesmenneen isäni juuret

.

Kytäjän kirkko

Käymme Hyvinkäällä kerran viikossa käymässä iäkkäälle äidilleni kaupassa, välillä käymme jossain paikoissa. Äiti tykkää käydä hautausmailla hoitamassa ja katsomassa sukulaisten hautoja ja hänellä on aina pitkät tarinat kuolleista tutuistaan. 

Kytäjän kirkon hautausmaalla kävimme myös, sinne on haudattu äitini isän Eino Niemisen siskon Elin Patovan (os.Nieminen) tytär Patovan Anna-Liisa miehensä kanssa, miehensä hukkui traagisessa onnettomuudessa 1964. 

Sitten äitini kertoo kaikenlaisia traagisia juttuja myös ja välillä ei halua kuulla niitä enää yhtään enempää... 

Tuolla Kytäjän kirkon sisällä haluaisin käydä, siellä on kuulemma kaunis saarnatuoli. Muutenkin se on ulkoapäinkin kaunis kirkko ja kaunista arkkitehtuuria. Harmi kun useimmat kirkot on aina kiinni, kun siellä käy, tykkään niin paljon näistä Suomen kirkoista ja etenkin keski-aikaisista kirkoista ja pitäisi vielä enemmän käydä tutustumassa Suomen kirkkoihin. 

Luin joku aika sitten mielenkiintoisen kirjan, Emil Antonin Katolisempi kuin luulit: aika matkoja Suomen historiaan ja Suomessa monia pyhiinvaelluskirkkoja. Ei tarvitse matkata Espanjaan päästäkseen pyhiinvaellukselle, ihan täällä Suomessakin onnistuu. Pitää katsoa jos löytäisi sen kirjan omaksikin. Pienimuotoisia pyhiinvaellusmatkoja nämä eri kirkkoihin tutustumiseni ovatkin ja pitää alkaa suhtautua niihin sellaisina.

Kesäkuun kuvia

Kauniita peltoja, iloa kun löytää rauhallisen uimapaikan ja laiturin, jolta sujahtaa veteen. Tahtoisin uida kauaksi, teenkin niin joku päivä.

Sukututkimusta: Amerikan sukulaisia

Olen jo parin vuoden ajan ollut innostunut sukututkimuksesta. Olen Geniin tehnyt sukupuuta (Geni on maailmanlaajuinen yhteinen sukupuu) ja löytänyt sieltä paljon uusia sukulaisia. Olen oppinut  lukemaan kirkonkirjoja jonkin verran ja löytämään sieltä lähteitä tekemilleni sukupuille. Aloittelija olen vasta, mutta sekin vähä mitä olen oppinut on kiehtovaa, pitäisi olla enemmän aikaa ja pitäisi vielä enemmän perehtyä sukututkimuksen saloihin, niin oppisi tekemään sitä järjestelmällisemmin. DNA-testiä en ole vielä tehnyt, mutta sekin on ollut  mielessä.

Äitini kertoi, että hänen äitinsä äidin Hilda Salosen veljet Emil ja Edward Heikkilä Ikaalisista olivat lähteneet tämän vuosisadan alussa Amerikkaan Minnesotaan kaivosmiehiksi. Olinkin aika innoissani kun äitini kertoi löytäneensä tämän Emilin kuvan. Emil meni Viipurista kotoisin olevan Aino Siiri Maria Immosen kanssa naimisiin Chigagossa 1911. Emil ja Aino muuttivat sitten Waukeganiin Illinoisiin ja he saivat kaksi poikaa Emilin ja Einon. Tässä äitini löytämässä kuvassa Aino ja Emil poseeraa talonsa edessä vuonna 1946. Olivat olleet silloin 35 vuotta naimisissa. Aino kuoli vuonna 1948 ja Emil löysi uuden vaimon, kenet, sitä en vielä tiedän, joten tutkittavaa riittää.

Emilin geniprofiili. Vielä vähän kesken, kun lapset puuttuu.

https://www.geni.com/people/Emil-Heikkil%C3%A4/6000000089097552855

Kuukausi sitten suuria 300-400 kurjen kurkiparvia lensi talomme yli useaan otteeseen, taivas täyttyi niiden yhteysäänistä. Tämä lähiö jossain niiden muuttoreitillä. Oli tosi kaunista, vaikuttavaa ja liikuttavaa katsottavaa...tuli tosi haikea olo, kun häipyivät horisonttiin ja äänet loittonivat. Luonto on niin suurta ja ihmeellistä.