Ja tänään lauloi mustarastas kauniisti keväisen puun latvassa

Mies on innostunut taas linnuista, kuten joka kevät. Minä taas mieluusti kuvaisin lintuja, tarvitsisin vain pidemmän objektiivin, tarpeeksi lähelle on vaikea päästä...

Purppuratuomi ja muut kukkivat puut

Miten lähelle puut kukassaan tulevatkaan taivasta.

Saima Harmaja kirjoitti kesäkuussa 1932:

Tänään on ensimmäinen lämmin päivä. Sireenit, jotka ovat jo viikon olleet nupulla, ovat nyt puhjenneet. Itse kauneus asuu niissä, niitä ei voi katsoa liikuttumatta. Ja asetellessani vaaseihin niiden ihania terttuja olen niin elävästi muistanut ajan vuosi sitten. Aloin olla jo ulkona, niinkuin muutkin ihmiset, ja eräänä aamuna, kun tulin pihalle, olivat sireenit puhjenneet. Katselin lumoutuneena, miten ne värähtelivät hennossa tuulessa, tummuen ja himmeten, lämmin nurmi koski jalkoihini, en voinut tajuta niin suurta autuutta. Olenko todellakin elänyt välillä pimeän talven. Eikö se ollut eilen ja edellinen kesä toissapäivänä, eikö kaikki ole vain lämpöä ja hiljaista tuulta, koivun lehtien kimaltelua auringossa, lintujen laulua tuoksuvien lehvien alla. Olenko minä kärsinyt ja luullut kuolevani, olenko minä tahtonut tunkeutua olevaisen suurten voimien syvyyksiin? Minä, jolla ei nyt ole ainuttakaan muuta ajatusta kuin sireenitertun lumoava kauneus.

Särkänniemen suloiset delfiinit

Samalla Särkänniemen reissulla käytiin myös ensimmäistä kertaa delfinaariossa. Esiintymisvuorossa oli 35-vuotias Veera. Vähänkö suloisia ja taitavia ovat nämä delfiinit, hurjia temppuja tekevät.

Koiramäen koirat

Lauantaina käytiin tyttöjen kuoron retkellä Särkänniemessä, toisella vanhemmista oli mahdollisuus tulla mukaan valvomaan ja en oikein halunnut 8-vuotiasta kuopusta sinne vielä yksin päästää. Tämä oli ensimmäinen kerta minullekin käydä Särkänniemessä, lintsillä on tullut käytyä paljonkin lapsuudessa ja myöhemminkin, mutta Särkänniemi on jäänyt kokonaan.

Uutuutena Särkänniemessä oli Koiramäki, jota ei voi kuin suositella vaan. Tosi kivasti ja hienosti rakennettu viihtyisä pieni kylä kauppakatuineen, taloineen ja eläimineen.

Ja parasta koiramäessä oli tietenkin koirat. Kaksi liikuttavan suloista sekarotuista koiranpentua Elsa ja Martta, jotka näyttivät tosi raasuilta aitauksessaan, mutta varmasti jo kohta saavat hyvän kodin.

Ja vielä pari muutakin yleisnäkymää Koiramäen kaupungin pääkadulta. Lasten suosikki oli apteekki (josta ei tässä ole kuvaa), joka näytti ihan vanhalta apteekilta lääkepullohyllyineen ja josta sai monenmoista nekkua, tikkaria ja karkkia.

Kevään kauneimpia hetkiä

on se kun puiden lehdet puhkeavat. Miten hauraita ja hentoja ne ovatkaan alkuvaiheessaan, miten kaunista on tuo kerroksellinen kuulas vehreys. Voisin kuvata juuri tätä hetkeä miten paljon vaan...

Koirien kanssa valkovuokkometsässä

Koirat nauttii kun taas on kesä ja olen iloinen jokaisesta kesästä, jonka 13-vuotias koiravanhuksemme Nemo saa vielä viettää. 3 vuotta sitten näihin samoihin aikoihin Nemo sairastui vakavasti, mutta onneksi toipui sairaudesta ja saimme vielä näin monta lisävuotta. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä enemmän joutuu työstämään sitä, että joutuu myös luopumaan koirasta, ehkä sen pitääkin mennä niin...naapurissa tosin tepastelee maailman pirtein koira, jolla on ikää jo 16 vuotta.

Keväällä Nemo innostuu taas laiduntamaan kuin paraskin lehmä :) ja se ei välttämättä tee vatsalle hyvää, vähän oli ongelmia siitä viime päivinä ja Nemo paastosi pari päivää, mutta nyt ruoka maistuu taas. Neollekin kuuluu ihan hyvää, pentuna murtunut tassu tosin vaivaa silloin jos juoksee ihan hullun lailla metsässä ja ei saisikaan kovasti rasittaa jalkaansa. Muuten Neo on vieläkin aika pentu vielä (vaikka on jo 2,5 vuotias) ja etenkin ulkona aika rasittava, sisällä on perheen kesken mukava ja kiltti sisä- ja sylikoira.

Kun maa herää henkiin

Nämä kuvat ovat 1,5 viikon takaa, helatorstailta. Kevät tulee niin vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä...Silloin maa alkoi vasta herätä henkiin, ensimmäiset valkovuokot nostivat päätään. Pidin siitä kontrastista, kun kuolleen heinän alta alkaa tulvia uutta elämää ja kohta kaikki on taas vihreää, kuten nyt jo on. Äsken puiden lehdet oli pieniä ja nyt ne on jo isoja. Juuri tämä aika se on kevään parasta aikaa, mutta harmi, että menee niin nopeasti ohi...

Maata, taivasta ja jotain siltä väliltä....

Takana raskas pääsiäinen, lapsi sairastui johonkin rokkoon ja tauti eteni muutamassa päivässä rajuun ja nopeasti edenneeseen keuhkokuumeeseen ja lapsi joutui Tampereelle teho-osastolle, onneksi meillä Suomessa on upea sairaanhoito ja loistavat resurssit. Sairaalassa oltiin yhteensä 10 päivää, viikko Tamperella ja 3 Lahdessa ja nyt on taas kaikki hyvin ja lapsikin taas kunnossa ja ollut koulussa jo pari viikkoa. Mutta ikinä sitä ei vaan tiedä mitä voi tulla...

Alkava kevät sai taas kaivamaan kameran esille muutaman kuukauden tauon jälkeen, vanhemman koiran kanssa lenkillä ollessa tulee kuvattua kaikkea mahdollista, mikään ei tunnu niin vähäpätöiseltä, etteikö siitä voisi kuvaa ottaa.

Hyvää kevättä kaikille.