Talvista Liipolaa 2

Runsasluminen talvi sopii lähiön ilmeeseen, samaa selkeyttä ja koruttomuutta kuin taloissakin. Pieni räkättirastas on jäänyt värjöttelemään talveen, olen sen useasti bongannut yksinäisenä pihlajasta tai aroniapensaasta.

Talvista Liipolaa 1

Onneksi kuvasin tällä viikolla tätä upeaa lumipaljoutta ja lumisia puita, toissapäivänä yön aikana oli kaikki lumet karisseet puista pois.

Kranssein koristeltu metsäpolku

Joku koululuokka ilmeisesti oli itsetehdyillä kransseilla käynyt koristelemassa metsäpolun. Näyttivät niin kivoilta siinä lumisen maiseman keskellä.

Koirien kanssa valkovuokkometsässä

Koirat nauttii kun taas on kesä ja olen iloinen jokaisesta kesästä, jonka 13-vuotias koiravanhuksemme Nemo saa vielä viettää. 3 vuotta sitten näihin samoihin aikoihin Nemo sairastui vakavasti, mutta onneksi toipui sairaudesta ja saimme vielä näin monta lisävuotta. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä enemmän joutuu työstämään sitä, että joutuu myös luopumaan koirasta, ehkä sen pitääkin mennä niin...naapurissa tosin tepastelee maailman pirtein koira, jolla on ikää jo 16 vuotta.

Keväällä Nemo innostuu taas laiduntamaan kuin paraskin lehmä :) ja se ei välttämättä tee vatsalle hyvää, vähän oli ongelmia siitä viime päivinä ja Nemo paastosi pari päivää, mutta nyt ruoka maistuu taas. Neollekin kuuluu ihan hyvää, pentuna murtunut tassu tosin vaivaa silloin jos juoksee ihan hullun lailla metsässä ja ei saisikaan kovasti rasittaa jalkaansa. Muuten Neo on vieläkin aika pentu vielä (vaikka on jo 2,5 vuotias) ja etenkin ulkona aika rasittava, sisällä on perheen kesken mukava ja kiltti sisä- ja sylikoira.

Kun maa herää henkiin

Nämä kuvat ovat 1,5 viikon takaa, helatorstailta. Kevät tulee niin vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä...Silloin maa alkoi vasta herätä henkiin, ensimmäiset valkovuokot nostivat päätään. Pidin siitä kontrastista, kun kuolleen heinän alta alkaa tulvia uutta elämää ja kohta kaikki on taas vihreää, kuten nyt jo on. Äsken puiden lehdet oli pieniä ja nyt ne on jo isoja. Juuri tämä aika se on kevään parasta aikaa, mutta harmi, että menee niin nopeasti ohi...

Maisemia hiihtoladun varrelta

Ei tietenkään mitenkään helppoa yhdistää hiihtämistä ja kuvaamista, varsinkin kun olin ensimmäistä kertaa hiihtämässä tänä talvena. Mutta pystyssä pysyin ja suksissakin oli pitoa :) Sitäpaitsi tarkoitus ei ole ollakaan mikään kuntohiihtäjä, ulkoiluhiihtäjä vaan. Tämmöiset helmikuun aurinkoiset päivät ovat kuin tehty hiihtämistä varten.