Kuvia tasan kahden vuoden takaa

Eli kuvat on kuvattu 28.12.2011. Ihan yhtä mustaa näytti olevan silloinkin sillä erotuksella, että aurinko paistoi.

Jouluntoivotus

On ollut niin kovin kiireistä, että blogiakaan en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, nyt on onneksi vähän aikaa rauhoittua. Tämän joulun suosikkilauluni on irlantilainen The Wexford carol tässä Alison Kraussin laulamana. Oikein hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille.

Kuinka tehdä paperista hienoja lumitähtiä

http://diycozyhome.com/how-to-cut-and-create-beautiful-paper-snowflakes/

Näillä ohjeilla ainakin onnistuu. Ainakin itse olen kaivannut ohjeita hienojen lumitähtien tekoon ja ennenkaikkea logiikkaa siihen miten lumitähdestä saisi oikein hienon.

Täällä ja täällä lisää vinkkejä myös.

Taideinspiraatio: Andrew Wyeth

Aivan häikäisevän upeita nämä Andrew Wyethin työt. Tässä kuvagalleriassa lisää Wyethin töitä.

Ikkunanäkymiä

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Kaikkien pyhien pyhä. 

Kävin vanhalla hautausmaalla (radiomäen päällä) sytyttämässä kynttilän kuolleiden lähiomaisten muistoksi, ketään vaan heistä (mummot, vaarit, isä) ei ole haudattu Lahteen, kaikki ovat Hyvinkäällä.

Surullisempia vanhalla hautausmaalla ovat ne haudat, joihin ei enää kukaan ole sytyttämässä kynttilää, tuomassa kukkia tai mitään. Mutta niin se menee...
 
Virsi 147

Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.

Sukupolvet ennen meitä
taivasteitä
sanan turvin kulkivat,
lampun viimein sammuessa
Jeesuksessa
silmät uneen sulkivat.

Nyt on päästy luokse Herran,
joka kerran
kaikki osti verellään.
Hän on vienyt seuraajansa
armostansa
iloon, rauhaan, elämään.

Täällä nyt me vuorostamme
vaellamme
tietä sukupolvien,
niin kuin lapset aikanansa
taivaltansa
käyvät meitä seuraten.

Johda, Herra uskollinen,
armollinen
kotiin kaikki kulkijat.
Matkan jälkeen taivaassasi
kiitostasi
sukupolvet laulavat.

Kepit

Selailin vanhoja kuvia. Ne tekevät minut alakuloiseksi...

Ensimmäisessä kuvassa on isäni, jota en koskaan oppinut tuntemaan, koska erosivat äitini kanssa kun olin vain 2-vuotias.

Toinen kuva on otettu 70-luvun alussa, olemme siinä siskon kanssa Otaniemessä, jossa olimme äidin kanssa vierailulla tätini luona. Siskoni pitelee keppiä kädessään ja minä olen siinä oikealla.

Kolmas kuva on niin ikään 70-luvun alusta, ehkä 1973 otettu, tällä kertaa on minun vuoroni pidellä keppiä kädessä.

Lapsuuskuvia minulla on muutenkin niin vähän että on hauska että löytyy tällainen yhtäläisyys. Kaikilla meillä, isällä, siskolla ja minulla on kuvissa kepit kädessään.

Peilikirjoitus hissin ovessa

Valokuvatorstain haaste nro 300: Sanat

Jokin aika sitten huomasin, että joku oli kirjoittanut talon hissin sisäpuolelle oveen peilikirjoituksella jotakin. Hissin peilin avulla katsoin mitä siinä lukee, mutta en tullut paljon hullua hurskaammaksi.

Keksitkö sinä mitä siinä lukee? Ja miksi joku on kirjoittanut hissin oveen peilikirjoituksella jotain noin absurdia...

Syksy on kuin kevät

11-vuotiaan tytön kanssa juteltiin, kun oltiin menossa ostamaan hänelle lisää Schleich-heppoja (joihin hän käytti synttärilahjakseen saamansa lahjakortin) että syksyllä tuntuu ja tuoksuu usein keväältä, jos laittaisi silmät kiinni voisi kuvitella, että onkin kevät tulossa. Ainoa ero ovat puut, keväällä puut ovat lehdettömiä ja niihin on tulossa vihreitä silmuja kun taas syksyllä puiden isot lehdet putoavat.

Nyt olemme syyslomalla koko perhe. Hengähdystauko tekee erittäin hyvää. Saa nukkua pitkään, kuunnella musiikkia, siivota... Tytöt leikkivät kaikki päivät. En muista, että omassa lapsuudessani olisi ollut syyslomia tai ehkä niitä oli lukiossa, mutta ala- ja ylä-asteella ei ainakaan. Mitenhän sitä silloin pärjäsi, kun tämä syksy on niin  kovin pitkä.

Olen kuunnellut viime aikoina Agnes Obein Aventine-levyä, en kyllästy siihen oikein ollenkaan.

Spektroliittikoru, jossa lukee takana Laura

Eilen ostin kirpparilta myös tämän spektroliittikorun, maksoi 2 euroa. Vasta kotona huomasin, että takana lukeekin Laura ja päivämäärä (Laura näkyy himmeästi ja päivämäärän olen shopannut pois). Jos joku nyt tunnistaa korun omakseen, niin voi ottaa yhteyttä. Eihän sitä koskaan tiedä mistä syystä korut päätyy kirpparille, jos onkin vaikka vahingossa päätynyt. Koru on ostettu siis Lahdesta.

Eilisen kirpputorilöytöjä

oli taulu, jossa joku oli vain liimannut vanhoja kiiltokuvia siniselle pohjalle, leveys 35 cm. Ihan kiva minusta ja hintaa taululla oli 1,75 € (halvan hinnan takia sen ostinkin).

Lisäksi Rooman katakombeista kertova kirja 2 €. Varhaiskristittyjen historia on kiehtovaa ja tämä on runsaasti kuvitettu kirja.

Kirppareilta löytyy varsin usein kiinnostavia tauluja, jos olisi vain pinta-alaa mihin ripustaa ja jos mieskin olisi suostuvainen, voisin useinkin ostaa niitä. Niinpä kerään tauluja vain kokoelmaani ja haaveilen isommasta työhuoneesta, johon voisin ne joskus ripustaa.

Ruutu numero 3340

Kuvaparit on kiinnostavia. Usein etsin tietokoneelta jotain kuvaa ja haku antaa muutkin samannumeroiset aiemmin otetut ruudut. Kun kuvat ovat vierekkäin, ne alkavat yleensä puhua ja kommunikoida keskenään, vaikka olisivat tyystin eri aiheista.

Eilen 20.10.2013 kuvasin tämän koristehäkkyrän Prisman huoltoaseman katolla. Siinä on jotain kiinnostavaa, tikapuutkin menevät sinne, tuommoiset uima-altaan tapaiset tikapuut. Häkkyrä on kuin jostain unesta, jonka olen joskus nähnyt, kiipeää korkealle ja huomaa olevansa jo liian korkealla.

Samannumeroinen ruutu  on tämä puukuva, kuvattu 21.11.2011. Eräänlainen häkkyrä tämäkin.

PS. Blogin nimi vaihtui Päivien kimallukseksi, osoite on kuitenkin entinen valoaliipolassa.blogspot.com

Kun maa oli kultaisten kolikkojen peitossa

Nopeasti kaikki haihtuu. Näet jotain, eikä huomenna sitä ole enää samanlaisena.

Hetket on ainutkertaisia, joka hetki on todellisuuden kaleidoskoopissa kuva, joka ei toistu samanlaisena.

Onneksi on valokuva, valokuva on ihmeellinen. Myös mielen lokeroihin kaikki näkymät tallentuu, mutta haihtuvat niin ohueksi, että koskaan et voi olla varma näitkö jotain oikeasti vai kuvittelitko vain.