Lokerikko

Ostin jo monta viikkoa sitten eurolla muovisen valkoisen lokerikon (olin etsinyt sellaista jo pidempään), nyt olen saanut sen jo seinällekin. Kivojen pikkuesineiden, joita lokerikkoon laittaa keksiminen ei olekaan vain niin helppoa, moni esine joiden luulin sopivan lokerikkoon ei sovikaan sinne, olkoon siis lokerikon täyttyminen vähän pidempi projekti.

Lapset hassuttelevat äidin lokerikkoprojektilla, tuovat sinne kaikenlaisia älyttömiä esineitä. Yksi päivä löysin sieltä barbin pään ja puoliksi syödyn koiran puruluun, ei voinut kuin nauraa.

Vihreä

8-vuotias poikani toi minulle viime viikolla metsästä, jään, lumen ja kinosten keskeltä löytämänsä vihreän puolukanoksan. Tulen aina tosi onnelliseksi tällaisista pienistä jutuista.

Samana päivänä jäin katsomaan sanomalehdessä ollutta kuvaa pitkään. Haitilainen nainen oli synnyttänyt israelilaisten pystyttämässä väliaikaisessa kenttäsairaalassa pojan, jolle hän antoi nimen Israel.

 Haitin maanjäristys on ollut valtava katastrofi, koskettavia ovat kuitenkin kuvat, joissa näkyy toivoa ja sekin on ihmeellistä kuinka ihmiset rukoilevat siellä paljon. Katastrofit muistuttaa siitä, että emme mekään ole turvassa, sama voisi tapahtua myös meille, ei ehkä maanjäristyksenä, mutta jonain muuna katastrofina.

 Mikä onkaan ihmeellisempää kuin uuden ihmisen syntymä.

Valkoinen kesä

Kuvassa keittiön ikkunasta näkyvä oksa, kesällä ja nyt...

Ihmetellyt tätä lumista maisemaa, puiden muoto on kuin kesällä, elävä, tuulessa heiluva lehtiverho on vain vaihtunut jäätyneeseen, liikkumattomaan lumiverhoon. Kummallista jotenkin...ja ihmeellistä.

Kaunista

ihan häkellyttävän kaunista. Mitä muuta voi sanoa.

Uusi vuosi

Vasta nyt sain tämän vuoden ensimmäisen postauksen tehtyä. Minulle uuden vuoden alkamiset ei koskaan ole olleet selkeitä rajapyykkejä, mutta jonkinlainen uusi alku kuitenkin, jolloin katsoo eteenpäin ja ja toivoo joitakin asioita tapahtuvaksi. Aiemmin on toivonut hyvinkin materiaalisia asioita, jotka ihme kyllä tavalla tai toisella ovat suurimmaksi osaksi toteutuneet (vieläkin toiveissa olisi se astianpesukone), nyt toivon, että työrintamalla jotenkin selkeytyisi, saisi elämäänsä uusia tarkempia, suuntaviittoja, oppisi entistä selvemmin erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja karsimaan elämästä sitä epäolennaista ja tähän blogiinkin toivoisi saavansa vähän lisää ytyä :)

Enemmän on kuitenkin aihetta kiittää ja joka päivä kiitän kaikesta hyvästä, jota on saanut ja saa koko ajan, vaikka joskus elämä potkii päähän tai itse lyö päätään seinään, aina on löytynyt joku tie ja väylä ulos. Voi luottaa siihen, että elämä kantaa ja Jumala kantaa ja tämä talvikin on aivan ihana, oikea taikatalvi.