lauantai 19. toukokuuta 2012

Säästöjänis ja Menora





Viime päivien kirpparilöytöjä. Metallinen jänis-säästölipas oli kerrassaan niin eriskummallinen ja sympaattinen, että lopulta ostin sen, vaikka pitkään mietin ostanko vai en. Eipä hintaakaan ollut kuin 2 euroa.

Voinhan alkaa vihdoinkin säästämään :)

Viime aikoina kirpparilla on tullut vastaan myös matkamuistoja Jerusalemista. Tällaisia samantyyppisiä ovat kaikki, tämän pienen menoran jonka esikuvana on Knessetin Menora sitten ostin, sekään ei maksanut kuin 2 euroa.

Ihmeen paljon kiinnostusta tämä pieni kynttelikkö herättää, lapset ja lasten kaverit hypistelevät ja kyselevät mikä se oikein on. Poika on katsonut Foxilta huutokaupan metsästäjiä ja pohtii voisiko kynttelikkö olla miten arvokas. Ei ole arvokas, ihan tuollainen matkamuistoesine vain, mutta hieno silti.

Menora

Design x2


Tai no vaikea sanoa onko tuo pleksiinkin maalattu kuvio Jazztoria mainostavassa katumainoksessa designia vai ei...mutta voisi vaikka olla :)

Lahden muotoilukoulutusta arvostan tosi paljon, muotoiluopiskelijat ovat kurinalaista väkeä.

Lahti on myös vuoden 2012 Maailman Muotoilupääkaupunki yhdessä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Hyvinkäällä tänään












Viimeksi pari vuotta sitten käytiin, kovasti oli kaikenlaista uutta rakennusta ja tehty remonttia joka paikassa. Uuden ja varsin ankean näköisen kauppakeskuksen olivat rakentaneet, näytti lasiselta, mustalta, teräksiseltä ja aika luotaantyöntävältä.

Hyvinkäällä asuin nuoruuteni, muutin sinne 14-vuotiaana, en oikein koskaan kotiutunut koko kaupunkiin johtuen aika ikävästä alusta. Vaihdoin koulua ja tulin aika pahasti kiusatuksi ja syrjityksi sen aikaa kun olin siinä hyvinkääläisessä koulussa ja se jätti aika lähtemättömät jäljet ja pelot, joista en ole oikein vieläkään päässyt yli. Vaihdoin sitten takaisin Jokelan kouluun, jossa kävin yläasteen ja lukion. Parhaat muistot minulla Hyvinkäästä onkin sellaisena kuin se oli kun olin lapsi ja pyöräiltiin sinne äidin kanssa Jokelasta missä asuimme...Näissä muistoissa ja mielikuvissa Hyvinkää on aika unenomainen paikka ja sellaisena sen haluankin muistaa. Käytiin Sveitsin uimalassa ja Donnerin patsaalla/suihkulähteellä tuli leikittyä monet kerrat. Hyvinkää oli suuri kaupunki Jokelaan verrattuna.

Kaverin äiti oli töissä tarjoilijana Hopealyhdyssä. Miten hienolta työpaikalta se kuulostikaan lapsen mielessä, salaperäiseltä ja ihmeelliseltä. Vieläkin Hopealyhdyn kyltti on paikallaan. Hyvinkään keskustan arkkitehtuurissa parasta onkin juuri nuo pyöreäkulmaiset talot ja funkkisarkkitehtuuri.

Hyvinkäällä oli tänään yhden päivän juttu, ajattelin, että olisi ihan kiva, mutta olikin aika markkinahenkinen tapahtuma. Ihan kiva päivä kuitenkin. Paljon karanneita ilmapalloja :)

Äitienpäivän kuvia 2






Jatkoa edelliseen postaukseen...

10. Nemo näki jotain.
11. Kissahan se oli. Haukuttiin kissaa...
12. ...mutta kissa ei ollut moksiskaan.
13. Lähikuvaa kisusta.
14. Lopulta Nemokin antoi piut paut kisulle.

Äitienpäivän kuvia 1












1.Äitienpäivälahjaksi saatu ruukkuruusu, tällaista toivoin.
2. Harakka istui kauniisti koivun latvassa ilta-auringon valossa.
3. Ja lensi pois...
4. Pilvi kuin linnun sulka.
5. Pilviä...
6. Räkättirastas istumassa kuusen latvassa sen sulanmuotoisen pilven alla.
7. Joku lokki lentämässä ilta-auringon valossa.
8. Kevättä.
9. Petäjätkin kylpivät ilta-auringon valossa.

Jatkuu seuraavassa postauksessa...

maanantai 7. toukokuuta 2012

Keväisessä metsässä







Sunnuntaina käytiin koirien kanssa lumien sulamisen jälkeen ensimmäistä kertaa metsässä. Aika karua vielä eikä aurinkokaan paistanut, mutta valkovuokot ja sinivuokot kukkivat.

Tämä koivikko on lempipaikoistani isossa metsässä ja edelleen iloitsen myös siitä, että koirulit tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Hiirenkorvia










Pihamme on täynnä riippakoivuja. Ne ryöppyävät vihreinä putouksina hiirenkorvia ja norkkoja. Hienon näköistä.

Olen nähnyt täällä asuvien venäjää puhuvien vanhojen mummojen ja pappojen poimivan näitä koivujen norkkoja, tekevät niistä kuulemma teetä. Venäläiset (tai inkeriläiset, en tiedä kumpia ovat, mutta venäjää puhuvat) tuntuvat muutenkin tietävän kasveista paljon. Kerran kun kuvasin hevonhierakkaa tuli juuri tällainen vähän murtaen suomea puhuva venäläinen tai inkeriläinen isoäiti kertomaan mihin hevonhierakkaa voi oikein käyttää. Kertoili elämästäänkin, kova elämä hänellä oli ollut, Jumalan siunausta toivotti lopuksi.

Ihanaa aikaa tämä kevät ja vielä ihan alussa vasta. Ensi viikolla pesen itsekin matot, toivottavasti pyykkipäivänä on aurinkoista.

torstai 3. toukokuuta 2012

Vihreää kiven ja betonin keskellä












Kohta tulee 4 vuotta siitä kun muutimme Lahteen. Aikaisemminhan 90-luvulla olen asunut täällä 5 vuotta, mutta vieläkään en koe itseäni lahtelaiseksi, tosin sama ulkopuolisuuden tunne melkein on ollut kaikkialla missä olemme asuneet. Ainoa paikka, jonka voin mieltää kodikseni on Jokela ja siellä tikkukylä, jossa vietin lapsuuteni. Lauttasaaressa, jossa asuimme 5 vuotta viihdyin myös, ensisijaisesti meren läheisyyden takia.

Se moderni business- ja muotoilucity ja urheilukaupunki jona Lahtea halutaan markkinoida ei oikein kolahda minuun. Sen sijaan tykkään vanhasta Lahdesta, siitä siirtokarjalaisten Lahdesta, vanhoista taloista ja vanhoista mummoista ja papoista. Täällä on paljon hienoa ja hyvää, mutta vasta kaiken sen kuorrutuksen alla, jona tätä halutaan markkinoida.

Pyrkimyksissäni oppia tuntemaan Lahtea paremmin, kuljen keskustassa kuin joku turisti, ihmetellen ja katsellen kaikkea. Välillä kurkistelen talojen sisäpihoille, jotenkin ne ovat aina kiehtoneet minua. Varsinkin jos siellä on jotain vihreää kylmän kiven ja betonin keskellä. Usein näkymässä on sellaista japanilaishenkistä minimalistista estetiikkaa, jollaisesta pidän. Bussin ikkunasta olen katsellut taloa, jonka katolla kasvaa puita. Tekisi mieli mennä joskus katsomaan miltä siellä katolla näyttää.

Tyydyn kuitenkin vain kurkistelemaan, sillä kenenkään pihoille ei viitsi tietenkään mennä kuvailemaan julkisia tiloja lukuunottamatta. Vasta tänä keväänä keksin Tuomitalonkin ja Tuomitalon sisäpihan, että siitähän pääsee läpi toiselle kadulle. Tuomitalo itsessään edustaa rumaa 70-luvun arkkitehtuuria, mutta sen sisäpiha on jotenkin erikoinen paikka. Tuossa aiemmassa postauksessa oli muutama kuva Tuomitalon sisäpihalta kuvattuna.

Nämä kuvat taas ovat viime kesältä. Alimman kuvan talo on minusta yksi Lahden hienoimpia.