Ja tältä entinen Liipolan koulun alue näyttää nyt

Se hyvä seuraus tästä myllerryksestä on, että väliaikaisesti näkymät Lahden kaupunkiin päin ovat paljon esteettömämmät.

Liipolan koulu purettiin

Olin kesän töissä, enkä oikein ehtinyt tarkasti seuraamaan. Nämä kuvat ovat heinäkuun 23., 25. ja 28. päivä kuvattuja ja ihan viimeinen kuva on kuvattu elokuun 2. päivä. Kun rakennusta alettiin tosissaan purkamaan se todellakin meni pian maan tasalle. Samassa rytäkässä meni myös Kallion koulurakennus, jossa toimi viimeiset viisi vuotta päiväkoti ja kristillinen koulu.

Rakennuksen purkaminen kiinnosti laajalti, melkein aina kun kävin siellä, siellä oli joku muukin ihmettelemässä ja ottamassa kuvia.

Lapsuusmuisto

Luokkakaveri pääsi Teneriffalle vanhempiensa kanssa, kun olimme toisella tai kolmannella. Ulkomaanmatka oli jotain niin ihmeellistä, jota en oikein voinut kuvitellakaan. Teneriffalta luokkatoveri sitten lähetti luokalle tällaisen espanjatarta esittävän kortin, jossa hunnussa on pitsikangasta ja sekin oli minusta aivan ihmeellisen kaunis. Kortti sitten arvottiin luokan oppilaiden kesken ja minä satuin voittamaan kortin. Olin ikionnellinen, sain omistuskirjoituksenkin korttiin ja kortti oli pitkään seinällä kuten sinitarrajäljistä näkyy. Kortti on vieläkin tallella ja vieläkin muistan sen kortin mukanaan tuoman hehkun ja ihastuksen tunteen. Ja onhan kortti kaunis edelleen.

Viuhkan ostin eurolla Tigerista. Viuhkoissakin on jotain perin kiehtovaa.

Illalla Koutaniemen venesatamassa

Syvä hiljaisuus siellä.

Vaikka nämä kuvat ei sen pohjoisemmasta kuin Kajaanista olekaan, minuun iski lapinikävä näitä Oulujärven kuvia katsellessani, kerran olemme Norjassa ja Lapissa käyneet Jäämerellä asti ja kaipaan pohjoisen avaruutta ja hiljaisuutta.