Joululahja :)

Tänään aatonaattona kotiimme saapui uusi perheenjäsen, pieni koiranpentu. Vanhempi koiramme ei ole vielä kovin innostunut pikkukoirasta, täytyy nyt toivoa, että alkaisi sujua ja koirista tulisi hyvät kaverit.

Joulukuun kuvia

Ireland

Haaveita on varsin vähän, mutta yksi tämän videon myötä nousi pintaan: haave matkustaa Irlantiin.


Irlanti on nyt ollut esillä kaikessa negatiivisessa, mutta tavattoman kaunis maa joka tapauksessa. Kerran olen käynyt siellä 90-luvun alussa interreilillä, Dublinissa ja Corkissa, maa vaikutti aika köyhältä silloin, mutta ei mitenkään negatiivisessa mielessä, itse pidän sellaisesta vähän karhean rosoisesta eleettömyydestä ja vaatimattomuudesta ja siitä, että historia on koko ajan läsnä. Olisin halunnut mennä Länsi-Irlantiin mutta rautatieyhteydet olivat hankalat tai niitä ei ollut. Auto lienee järkevin tapa kiertää Irlantia.

November

Marraskuun harmaat päivät ja marraskuun maan sävyt, minä ihan pidin niistä, väistyneet nyt lumen tieltä. Toivat mieleeni Irlannin ja Englannin nummet ja värimaailman.

First touches of snow

muutaman viikon takaa...

Lumihiutaleet tekevät seitistäkin pitsikuvion, ohuen ja hauraan, se haihtui käteni vahingossa koskettaessa sitä.

Ensimmäiset hiutaleet olivat vain aavistus talvesta.

Jäin katsomaan puun pihkaa, näytti kuin maalaukselta, kyyneleitäkö ovat?

Maa oli vasta routaantumassa ja sellaiselta tuntui jalkojenkin alla, yhtä aika kovalta ja pehmeältä.

Isä

katosi elämästäni kun olin 2-vuotias, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Näin hänet vielä 3 kertaa, 2 kertaa humalassa ja kerran sairaalavuoteella. Mutta yhdelläkään kertaa minulla ei ollut mitään sanottavaa.

Miten toisenlainen elämä olisikaan, jos olisi ollut isä. Mutta ei voi jossitella, hyväksyä vain. Hautajaisissa isosiskoni, joka oli sentään jotenkin tuntenut isän itki, mutta minä en itkenyt. Ihan vieras ihminen oli. Isä vain teoriassa.

Perinnöksi isältä jäi rannekello ja kihlasormus (jonkun uuden naisensa kanssa) ja ne ovat vieläkin siinä kirjekuoressa, jonka sain sieltä virastosta. Ne ovat jossakin kaapin perukoilla, en kovin usein katsele niitä. Jäi häneltä jotain muutakin, jotain jota katsellessa ajattelen sitä isää, joka isä olisi voinut olla.

Isä kuoli kauan sitten, 22 vuotta sitten, vuonna 1988. Jos isä eläisi, hän täyttäisi 74 vuotta ensi kuussa. 

Olen kiitollinen, että omilla lapsillani on isä, joka on heidän elämässään läsnä joka päivä.

Syksyä 3

Syksyä 2

Kuvia vain.