tiistai 11. lokakuuta 2016

Lokakuu

Lokakuu on paitsi minun niin myös koiriemme syntymäkuukausi ja siksi niin tärkeä minulle. Sunnuntaina 2 lokakuuta olimme käymässä Lapakiston ulkoilualueella ja siellä syksy ja lokakuun alku näyttäytyi kaikessa kauneudessaan. Vielä on kaunista, vielä on väriä, vielä on valoa…Puut hehkuu oranssina, taivas sinisenä. Siellä missä kuvasin nämä oli niin hiljaista, vain joku tikka nakutteli puuta vastarannalla. Syksy onkin hiljainen.


Nämä kuvat on Pieni Lintu-blogin Lokakuu-aiheiseen Makrotex-kuvahaasteeseen.














28 kommenttia:

  1. Kauniin seesteinen ja rauhaisa tunnelma. Onnittelut sinulle ja koirille :) Mulla on marraskuussa synttärit, mutta silti marraskuu on minulle inhokkikuukausi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos onnitteluista. Itse asiassa minulla oli juuri eilen synttärit ja koirilla on 25. ja 30. päivä. Nemo-koira täyttää jo 17 vuotta! Joo, eihän se marraskuu ihanin ole kaiken sen pimeyden takia, tosin siinähän on jo ensimmäinen adventti toisinaan jo marraskuun viimeisinä päivinä ja joulunodotusta jo paljon ilmassa.

    VastaaPoista
  3. Myöhästyneet onnittelut!
    Häikäisevän kauniita näkymiä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon Anna :) Siellä Lapakistossa oli tosiaan aivan uskomattoman kaunista, osui onneksi vielä kaunis päiväkin kun kävimme siellä.

    VastaaPoista
  5. Ooh, heijastuksia! Kuvaan itsekin niitä mielelläni ja sinun heijastuksesi ihastuttavat!

    VastaaPoista
  6. Luonnon kauneus ja hiljaisuus ovat ihmeen voimaannuttavia. Kauniita syyskuvia, etenkin tuo heijastus lätäköstä, ihana. ~Katja

    VastaaPoista
  7. Kiitti Susupetal :) Heijastukset ovat myös minun suosikkikuvauskohteintani ja tämä päivä Lapakistossa oli niiden kuvaamiseen täydellinen. Heijastusta tuskin erotti heijastuksen lähteestä. Tuo yksikin metsäkuva 7 ylhäältä on pelkkää heijastusta. Ja tuohonkin kuvaan missä metsäpolun lätäköstä heijastuu oranssi puu olin tyytyväinen, yleensä en saa lätäkköheijastuksista sellaista kuvaa kuin haluaisin.

    Jännä juttu muutenkin näiden kuvien kohdalla, seuraavana päivänä kun katsoin kuvia, olin ehkä muutamaan tyytyväinen. Sen sijaan kun eilen katselin kuvia uudestaan, suurin osa näytti minusta niin kauniilta ja idyllisiltä, että sen takia tähänkin postaukseen päätyi niin monta kuvaa. Vasta jälkeenpäin näki miten epätavallisen kaunista siellä Lapakistossa oli sinä päivänä kun kävimme siellä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Paleredrose :), lätäkköheijastuskuva on myös minun suosikkini. Luonnolla on todella ihmeellinen voima tyynnyttää ja rauhoittaa, tavoitan sen saman rauhan pelkästään katsomalla kuvia ja muistelemalla sitä syksyn kauneutta ja hiljaisuutta siellä Lapakistossa missä nämä kuvat kuvasin. Varsinkin kun arki on viikolla niin hektistä ja kaupungin ja ihmisten vilinä ympärillä koko ajan, on tärkeää, että voi välillä käydä paikoissa, joissa on hiljaisuutta ja avaruutta niin kauas kuin katse kantaa.

    VastaaPoista
  9. Kauniita rauhallisia hyvänolon kuvia luonnosta!
    Kyllä kuvilla on voimauttava rentouttava vaikutus, ei tarvitse aina lähteä luontoon.

    VastaaPoista
  10. Totta Liplatus, ei tarvitse aina lähteä luontoon. Mitä olen tämänkin kuvahaasteen kuvia selannut muissa blogeissa, niin toinen toistaan kauniimpia kuvia ja rauhoittavampia tunnelmia niissä on. Kivoja tällaiset haasteet muutenkin, monta kertaa pitänyt näihinkin Pikku Linnun haasteisiin ja muihin kuvahaasteisiin osallistua, mutta vasta nyt tulin osallistuneeksi, kun oli aiheeseen sopivia tuoreita kuvia kuvattuna.

    VastaaPoista
  11. Kertakaikkiaan upeat maisemat. Kuvasi tuovat ne kauniisti esiin.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kristiina :) Tuo Lapakisto onkin nykyään suosittu ulkoilukohde lahtelaisilla, eikä ihme. Käymisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista
  13. Myöhästyneet onnittelut! :) Lapakistossa ei olekkaan tullut käytyä, vaikka lähellä asummekin. Olen vain ihastellut ystävien ottamia kuvia reiteiltä. Kuhan saas murtuneen koipeni siihen kuntoon, että kykenen kunnolla kävelemään, niin tuonne kyllä haluan retkeilemään. Siihen voi kyllä mennä aikaa, kun nytkin jo mennyt kohta 10kk murtumisesta ja vieläkin kyynärsauvat matkassa mukana. Tuskin nuo reitit kuitenkaan mihinkään ihan heti häviää... Kyl mie viel sinne kerkiin. :D

    VastaaPoista
  14. Kiitos onnitteluista Jenspa :) Paljon paranemisia sinulle, toivottavasti saat jalkasi kuntoon, itsekin kävelin vähän aikaa keväällä kyynärsauvojen avulla ja kyllä sitä kävelytaitoa oppii arvostamaan kun sen kerran menettää. Minulla ei kyllä jalka murtunut, polvi vain jotenkin vääntyi. Murtumat on kyllä ikäviä, kun niin kauan kestävät parantua. Lapakistossa muuten on ensimmäisen järven rannalle/laavulle sellainen leveä laudoista tehty tie, jotta liikuntarajoitteisetkin pääsevät sinne, joten voi siellä kyynärsauvojenkin kanssa käydä piipahtamassa ja vaikka paistamassa makkaraa. Ja siellähän voi käydä ympäri vuoden (oma lapsi oli siellä luokan kanssa talvella retkeilemässä), viikonloppuisin vaan on paljon lapsiperheitä käymässä ja parkkipaikka tupaten täynnä (hiljaisuudesta pystyi silti nauttimaan sillä reitillä missä olimme, olisiko suurin osa perheistä käyttäneet jotain muuta reittiä), viikolla on varmaan hiljaisempaa. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  15. Minulla tuo paikka on vielä to-do listalla. Ei olisi edes kovin kaukana meiltä...kaunista on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin Lapakisto oli pitkään to-do-listalla, en tiedä miksei siellä koskaan aiemmin tullut käyneeksi. Mutta suosittu paikka se on varsinkin viikonloppuisin, jotenkin ihan yllätyin, että parkkipaikka oli niin tupaten täynnä autoja ja mekin jouduimme jättämään tien varteen auton. Mutta alue on kuitenkin niin iso ja reittejä niin monta, että ihan rauhassa siellä sai sitten kävellä ja nauttia luonnon rauhasta.

      Poista
  16. Ihanaa lokakuuta kuvat täynnä. Silmä lepää näissä maisemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvituulia, sattui vielä kaunis päivä siellä käymiseen, pilvitaivas oli illan puoleen upea. Myös ruska on ollut tänä vuonna mielestäni erityisen kaunis, tuollainen keltaisen ja oranssin eri sävyjen hehkuinen (ei kuitenkaan räikeä) ja olen yrittänyt nauttia syksyn maisemista ja väreistä niin paljon kuin mahdollista. Mutta pimeys hiipii jo ovella, tänään kun tultiin vähän ennen seitsemää kotiin, oli jo pimeää. Apua...

      Poista
  17. Ihan rauha laskeutui ku katseli näitä upeita kuvia.
    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata Maria. Yksi asia mistä olen kiitollinen näin suomalaisena ja se on tämä meidän kaunis pohjoisen luonto ja että on paljon tilaa ja rauhaa. Mukavaa viikonloppua myös sinulle :)

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pieni Lintu. Kiitos sinulle haasteblogeistasi, pitääkin enemmän osallistua niihin. Ovat tosi inspiroivia ja kivoja. Olen ollut pitkään Facebookissa kuin Instagrammissa, mutta kaikista eniten kuitenkin olen pitänyt blogeista ja blogien kirjoittamisesta koska niihin voi jäsentää ajatuksiaan ihan eri tavalla ja hitaammin kuin muihin sosiaalisen median muotoihin, siksi on hienoa, että on teidänlaisianne jotka haluaa tehdä tästä blogimaailmasta entistä inspiroivamman.

      Poista
  19. Kauniit on maisemat kuvissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila <3 Paikka oli kaunis ja vielä kauniimman säväyksen sille antoi tämä vuodenaika. Syksy ja ruska on ihanteellinen aika retkeilyyn, en ihmettele niitä jotka menevät syksyllä Lappiin patikoimaan. Siellä varmaan vasta hienoa olisikin.

      Poista
  20. Valtavan kauniita heijastuksia ! Ja kauniisti olet saanut ne kuvattua! Kauniin oloinen retkipaikka.

    VastaaPoista
  21. Kerrassaan upeita lokakuun kuvia! Hienoja heijastuksia!

    VastaaPoista
  22. Teresa, Tuula ja Elisa: Kiitos paljon ihanista kommenteistanne <3

    VastaaPoista