Syksyä Lahdessa

Syksy kaunistuu päivä päivältä, viikon sisällä hehkuvia värejä ilmaantunut kaikkialle. Talintintit pomppivat aamulla pihalla ja parvekkeella, niillä on jo nälkä, kova nälkä. Rastaat on kerääntyneet lähimetsään, poukkoilevat siellä ja koko metsä kaikuu niiden räkättävistä äänistä.

Päivät ovat kauniita, aurinkoisia. Harmaa taivas lepää hehkuvien puiden yllä. Katolta Lahti näyttää erilaiselta, paljon runollisemmalta kuin katuvarren tasolta.

Syksy on ehkä sittenkin lempivuodenaikani, aina syksyllä koen niin, koska ruskan aika on ihmeellinen, taianomainen. Asfalttikin näyttää kauniilta, kun pudonneet lehdet koristavat sen. Syksyllä ajattelee, että kaikki on mahdollista, vaikkei olekaan, mutta teoriassa voisi olla. Ja syksyllä haaveilee matkustamisesta, että voisi matkustaa sinne minne muuttolinnutkin.

Ei edes tunnu siltä, että tämän väriloiston oven takana odottaakin talvi. Valkoinen ja harmaa. Enkä sitä talvea odotakaan. Ihan pakkaan kaikki nämä värit sisälleni, kuten puu kerää sisäänsä kaiken lehtivihreän ja elän niiden voimalla sitten koko talven.

Ja Lahti on syksylläkin remontissa, koko ajan valmistautuu johonkin tulevaan ja työskentelee ahkerasti. Ei merkkiäkään hiljenemisestä.