Purkkikokoelmaa

Minulla on ollut enemmänkin erinäisiä vanhoja peltipurkkeja (mm. vanhoja kahvipurkkeja), mutta nämä ovat jääneet jäljelle. Vielä kymmenisen vuotta sitten keräilin paljon kaikenlaista esteettistä vanhaa tavaraa, mutta sitten lasten syntymän jälkeen tuli kausi, jolloin tavaran halusi olevan uutta, käytännöllistä ja toimivaa. Mutta huomaan nyt jälkeenpäin, että kadotin samalla myös ilon ja jotakin itsestäni...














Lady Coffee-purkilla on paljon tunnearvoa. Se on muisto lapsuudenkodistani, äidilläni oli tapana säilyttää siinä nappeja ja muita pieniä ompelutarvikkeita. Useinkin kävin kaivamassa purkin keittiön komerosta levittääkseni sisällön pöydälle ja tutkiakseni purkin pikkutavaroita, äitini ei yleensä ilahtunut siitä.

















Nämä purkit luulin jo vieneeni kirpparille viime muuton yhteydessä, siksi olin iloinen kun ne löytyivätkin komeron perältä. Molemmat olen löytänyt kirpputorilta jotain 10 vuotta sitten ja vielä eri reissuilta, niin että välissä oli useampi kuukausi. Purkkien alkuperäisestä käyttötarkoituksesta en tiedä, mutta purkkien värimaailma ja kuviot ovat kauniita.















Tämän purkin löysin kirpparilta muutamia vuosia ennen Dianan kuolemaa. Tällä voisi olla jo vähän rahallistakin arvoa.

Sankarikoira Nemo

Koirani pelasti eilen pienen luontokappaleen hengen.


Olimme tulossa iltakävelyltä kotiin ja ajattelin vielä kiertää etupihan kautta katsomassa onko pyykkituvassa pesuvuoroja vapaana. Kun tulimme takaisin, Nemo jähmettyi grillikatoksen kohdalla ja alkoi kiskomaan katokseen päin. Mietin mitä ihme siellä nyt on ja aloin kuulostelemaan ja kuulin jostakin rapinaa. Menin lähemmäs paikantamaan äänen lähdettä, kunnes näin penkkien alla mustan jätesäkin mytyllä, joka rapisi ja liikahteli. jotain elävää siellä oli sisällä.


Koska olen arkajalka ja mieleen tuli kaikkia kammottavia vaihtoehtoja mitä pussin sisällä voisi olla esim. iso rotta tai käärme, menin kotiin ja hälytin mieheni tutkimaan mitä jätesäkin sisällä oikein oli.


Mies meni ja vähän ajan päästä soitti. Jätesäkin sisältä oli kuulunut sihinää, siili oli joutunut sinne loukkoon. Mies oli ottanut siilin säkistä ja nostanut sen vatsapuolesta kantaen pihalle ja siili oli nopeasti lyllertänyt pihan poikki tiehensä.


Jätesäkin suu oli ollut työnnettynä penkin alle ja pussissa oli ollut vain pieni reikä, josta siili oli päässyt sisään ja oli joutunut ihan mytyllä olevan pussin perälle asti. Tuskin olisi selvinnyt omin nokkineen ulos vaan olisi kuollut sinne.


Ilman koirani valppautta siiliparka tuskin olisi päässyt pinteestään...Itse en olisi mihinkään grillikatoksesta kuuluvaan heikkoon rapinaan kiinnittänyt huomiota.


Todellinen sankarikoira siis.

Nemo (s.1999) ei ole saanut nimeään kala nimeltä Nemon mukaan (joka valmistui 2000-luvulla) vaan Vernen romaanin Kapteeni Nemon mukaan. Kapteeni Nemo tv-sarjan muistan lapsuudestani, tapahtumista ja juonesta en juuri mitään, mutta sen muistan, että sarjassa oli jotain kiehtovaa.

Naposteltavaa

Näitä on tullut viime päivinä napsittua sieltä täältä, ovat hyviä aivan pieninä. Lapsetkin tykkäävät poimia ja syödä niitä. Maku on erikoinen, mutta silti miellyttävä.

Jotain juomaakin näistä kuulemma voi valmistaa, on kuulemma oikea terveyspommi. Voisi joskus kokeilla.

Kasvioppia

Olen surkea kasvintuntija. Kymmenisen vuotta sitten miehen kanssa opettelimme retkeilykasvion avulla tunnistamaan kasveja ja opinkin niitä aika hyvin, mutta mitään ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Kaikkein yleisimmät lajit, ne jotka tuntee jokainen, tunnistan, mutta yhä monen muun tavallisen kasvilajin nimet ovat painuneet unholaan. Esim. metsäkurjenpolven ja niittyleinikin nimet olin unohtanut kokonaan ja ne piti opetella uudestaan.

Niinpä en tietenkään tunnistanut sinistä pientä kukkaa, jonka keskimmäinen tyttö toi helatorstaina kotiin.





































Varsin antiikisen vuodelta 1953 peräisin olevan värikuvakasvion avulla tulin siihen tulokseen, että kyseessä voisi olla nurmitädyke tai jokin muu tädyke. Tai sitten ei, nurmitädykkeessä on yksittäisiä kukkia, tässä on useampi samassa nipussa. Lehdet ovat piparkakkureunaiset. Tämä on varmaan ihan tuikitavallinen laji, en vain keksi mikä se voisi olla.


















Löysin samana päivänä myös itse kaksi keltaista kukkaa, samankorkuisia kuin tämä sininen kukka, noin kymmensenttisiä. Oikeanpuolimmainen on melko varmasti kevätlinnunsilmä, vasemmanpuoleisesta minulla ei ole mitään käsitystä mikä laji voisi olla kyseessä.

Taidan istuttaa ne kaikki johonkin ruukkuihin.

Päivitystä: Siskoni, joka tuntee kasvit, kertoi, että sinikukkainen kasvi on maahumala, sangen yleinen ja nopeakasvuinen peittokasvi. Myös amppelikukaksi maahumala sopii, taidanpa kokeilla.

Perjantain löydöt

Kaksi isoa lasipurkkia á 1,50.






























6 kpl jalallisia (italialaisia) juomalaseja yht. 4,20.























Vanha palapeli 0,40, en edes tiedä onko tässä palapelissä kaikki palat, enkä tiedä aionko edes kasata sitä. Olen viime aikoina ostellut muutamia vanhoja palapelejä, etenkin 1000 palan maisemapalapelejä, tykkäsin lapsena kasata niitä ja niissä oli aina niin idylliset kuvat, linnoja ja huviloita värikkäine puutarhoineen, olivat kuin pala paratiisia.























Eskaritytölle H&M:n vaaleanvihertävä kukkapaita 2,80 euroa. Tämä oli kokoa 140 cm, vaikka tyttö käyttää kokoa 130, mutta ihan passelin kokoinen. H&M:n koot ovat useinkin vähän pieniä. Vähän kallis kirpparihintaiseksi, mutta tykästyin paidan herkkyyteen.

Kaikki Pelastusarmeijan kirpparilta.

Lapsuusmuistoja: Sveitsin uimala

Sinne poljimme Jokelasta kuumina kesäpäivinä monen monituista kertaa, minä lastenistuimessa äitini pyöräntarakalla ja myöhemmin kun opin ajamaan pyörällä ajoin itse.

Kuvia noilta ajoilta ei ole, koska meillä ei ollut kameraa silloin kun olin lapsi, mutta tulimme sentään ikuistetuksi Hyvinkään palveluhakemiston takakanteen:







































Nainen kuvan vasemmassa reunassa, jolla on siniset bikinit on äitini ja minun vaaleahiuksinen päälakeni erottuu juuri ja juuri lastenaltaan reunan takaa.

Isosiskoni päälaki ja punaista rusettia taas näkyy kuvan alareunassa.

Kuva on 70-luvun alusta.

Sydämiä

Vihreä sydän on 6-vuotiaan tytön (keskimmäisen) tekemä kilpi, se on tällä hetkellä tyttöjen huoneen ovessa, kilpi on aika iso n. 40 cm korkea ja siinä on kahva toisella puolella, josta voi pitää kiinni.

Tämä on se uskon kilpi, jolla sammutetaan pahan palavat nuolet.
(Ef. 6:16)























Turkoosi-ruskea sydän on myös keskimmäisen tytön tekemä, se on paljon paljon pienempi, alunperin joulukoristeeksi tehty, mutta se roikkuu vieläkin keittiön ovessa arkisesti vain teipinpalalla kiinnitettynä.

Vielä äitienpäivää

Tässä vielä keskimmäisen tytön (saman joka teki keltaisen aurinko-lankatyön) eskarissa minikangaspuilla kutoma minimatto. Ihanan pehmeä ja ihanat värit.
















Hän on se, joka meillä tykkää koko ajan askarrella jotain ja hän tekeekin aivan upeita töitä, hänen tekemänsä on myös tuo vasemmalla oleva vaaleanvihreä kortti.

Kansakoulukalenteri

Tämän kansakoulukalenterin vuodelta 1960 löysin niinikään kirpparilta eurolla. Vähän kosteusvauriosta kärsinyt, mutta ihan luettavissa eikä sivut olleet liimautuneet yhteen. Varsinainen aarre (minulle) on kirjan lopussa sijaitseva nimiluettelo kaikista kansakoulunopettajista, koska olen kiinnostunut etunimistä (en mitenkään syvvääluotavasti kuitenkaan) ja kuulun Suomen Nimet-postituslistalle, jossa kerätään listalle Suomen Väestörekisteristä löytyviä nimiä. Nimiä on jo 85506 kappaletta. Listalle kerätään myös Suomessa käytössä olleita vanhoja nimiä, joita ei löydy Väestörekisteristä, koska Vrk perustettiin 1969. Ennen vuotta 1969 kuolleita ei ole merkitty Väestörekisteriin ja siksi heidän etunimiäänkäään ei löydy sieltä.

Vielä en ole ehtinyt alkaa käymään kalenterin nimiä systemaattisesti läpi, mutta vähän jo silmäilin. Suurin osa toki tuiki tavallisia, mutta eiköhän joitakin puuttuviakin helmiä löydy.

Miau

Ostin kissakoristeen eurolla kirpparilta, se on aika veikeä. Vielä en ole löytänyt sille paikkaa, tyttöjen huoneeseen se sopisi, mutta siellä ei ole oikein hyllytilaa.

Katon koristeita

Näitä meillä on vieläkin vapun jäljiltä olohuoneen kattoa koristamassa. Hauskan näköisiä.

Äitienpäivälahjoja :)

Aivan ihania taas. Ylimpänä esikoispojan askartelema ruusukortti, sitten keskimmäisen tyttären tekemä lankataulu, jossa on keltaisena hehkuva aurinko ja alimpana kuopuksen kortti, johon on ommeltu sana äiti.

Nämä ne on kallisarvoisimpia lahjoja mitä voi saada.