Alkukirjaimet, haaste 26: RA

Rannalla kalastamassa.



Tämä kuva on Norjasta vuodelta 1999. Olimme silloin siellä 2 viikkoa miehen kanssa autoilemassa, kuva on Skibotnista. Se olikin viimeisin ulkomaanmatka, esikoinen syntyi 2001 ja sen jälkeen ei ole tullut käytyä Suomen rajojen ulkopuolella, ei edes Virossa tai Tukholmassa. Haaveissa kyllä olisi, jos pääsisi lasten kanssa jonnekin.

Alkukirjain-haaste

Yksi puukuva taas

mutta minä vain jaksan katsella sitä vaikka kuinka kauan.

Ja tämä kappale tuli jostain mieleeni ja edelleen soi mielessäni.

Tuomenkukkia

Voi kun tästä kevään käsittämättömästä mutta aina niin hetkellisestä kauneudesta saisi pienen kirkkaan palan talteen, jota kantaa aina mukanaan.

Vapaus

haistella, katsella, juoksennella, haaveilla.

Kevättä Lahdessa

Tarkoitus oli mennä partioon, mutta partiota ei ollutkaan sillä kertaa, niinpä vähän mutkien, puiston, tsaarinpoppelin ja jätksikaupan kautta kävelimme takaisin torille. Ja se historiallinen museo on tosiaan remontissa.

Jääkiekon maailmanmestaruusjuhlintaa Lahdessa :)

Helsingissä oli ollut aika villi meno Mannerheimintiellä, mutta oli näköjään eilen Lahdessakin riehaannuttu :) Liipolaan asti ei kyllä kuulunut.

Upeaa tällainen yhteinen kansallinen juhla ja riemu. Edellisestä maailmanmestaruudesta sentään jo 16 vuotta.

Partiomarssilla

Eilen sunnuntaina 15.5 Kaatuneiden muistopäivänä lapset olivat mukana partiomarssilla, marssille osallistui yli 1000 lasta ja nuorta eri puolilta Hämettä. Oli tosi liikuttavaa ja vaikuttavaa nähdä, kun Suomen liput liehuivat ja torvisoittokunta soitti ja rummut pärisivät. Vanhemmat sai vielä mennä mukaan toriteltassa pidettyyn isoon partiojuhlaan. Teltassa laulatti yleisöä nuori tyttö jolla oli aivan mielettömän upea ääni, lauloi kuin enkeli.

Illalla Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuskultaa ja miten sen voittikaan, aivan ihmeellisesti viimeisessä erässä Ruotsin täydellisesti murskaten 6-1, mikä mieletön tahto, usko, henki ja voima joukkueella oli, tuumaakaan ei annettu periksi vaan jyrättiin voittoon. Koko Liipola aina kajahti kun Suomi teki maalin. Ja sitten ne Suomen liput vasta liehuivatkin.


Paasikiven patsas ja Hakkapeliitta-patsaskin olivat saaneet kaulaansa partiohuivit.

Lahti on remontissa

Näin tuumi poika kun kävelimme viime viikon keskiviikkona Pikku-Vesijärven lähellä. Ja tosiaan, jalkapallostadion oli remontissa, historiallinen museo oli remontisssa ja Pikku-Vesijärven vesiurutkin olivat kunnostuksessa ja allas oli tyhjennetty.

Tältä siis vesiurut näyttivät kolme viikkoa sitten.























Ja tältä viime viikolla. Aika monimutkaisen näköinen härdelli.

Äitienpäivänä

Metsäretkellä. Koirat mukana myös. Lapset rakensivat puroon patoa ja leikkivät ojassa. 8-vuotias molskahti ojaan, onneksi oli varahousut mukana. Poimittiin valkovuokkoja ja sinivuokkoja.

Säihkettä

Englannin kuninkaalliset häät palauttivat taas mieleen lapsuusmuistoja, miten upeita kuninkaalliset ja missit myös (etenkin Anne Pohtamo) olivat pienen tytön mielessä. Äidin sisko asui Lontoossa, Englannissa (ja asuu vieläkin, äitini vain ei ole juurikaan ollut yhteydessä siskoonsa) joten siksi myös varmaan nämä Englannin kuninkaalliset tuntuivat aivan erityisen upeilta.

Muistan kun kuningatar Elisabet oli tulossa käymään Suomessa UKKn vieraana (1976) ja vierailua odotettiin kovasti. Pikkuseurassa (luin ahkerasti Seuraa ja varsinkin Arja-tädin Pikkuseuraa) oli kilpailu, jossa sai piirtää kuningatar Elisabetin. Halusin kovasti osallistua kilpailuun, mutta jotenkin kuningattaren piirtäminen tuntui vaikealta. Siskon kaveri tuli silloin käymään ja hän oli siinä apuna tsemppaamassa, piirsin kuningattaren kävelyttämässä pientä koiraa ja olin tosi ylpeä piirroksestani. Lähetin työn kilpailuun ja odotin kovasti sen pärjäävän :), eritoten kun 3 parasta työtä lähetettiin kuningattarelle itselleen. Mutta eihän työ menestynyt eikä sitä pettymyksekseni myöskään julkaistu, vaikka monta kuningatarta esittävää piirustusta julkaistiin sitten myöhemmin.

Löysin kirpparilta saman Seuralehden jossa oli tuon kilpailun ohje. Hauska löytö. (Ylempi kuva on myös jostain kirpparilta löydetystä 50-luvun Eeva-lehdestä)

Arkkitehtuuria

Näissä keskustan taloissa (lähellä linja-autoasemaa) on hauska rytmi.

Huomaan olevani jonkinlainen arkkitehtuurin ja myös kerrostalojen ystävä, etenkin 40-60-luvun taloista ja funktionalismista pidän. Selkeydestä ja avaruudesta. Etenkin 60-70-luvulla rakennettiin tilavia asuntoja. Myös Liipolan kerrostaloista monet ovat ihan onnistuneita, selkeitä ja sisältä tilavia. Espoon Kilossa asuimme uudessa 2000-luvulla rakennetussa kerrostalossa, olohuoneen seinä oli vino ja huoneet paljon pienempiä kuin tässä nykyisessä. Mies kutsui taloa termospulloksi ja mitkään viherkasvitkaan eivät viihtyneet siellä paitsi kesäisin parvekkeella.

Tila ja tilantunne on tärkeää.

Ankkasorsa vai sorsa-ankka?

Pikku-Vesijärvellä uiskenteli sinisorsan kanssa oudonnäköinen sorsa. Luulin sitä vaihtopukuiseksi sorsaksi, mutta kotona mies kertoi, että kyseessä on mitä todennäköisimmin sorsan ja ankan risteymä tai sitten joku harvinainen amerikkalainen laji, mikä taas ei ole erityisen todennäköistä.

Ankkasorsa oli aika kesy, ilmeisesti ihmiset olivat ruokkineet sitä hyvin. Lokit rökittivät ankkasorsaa aika tavalla, mutta oli onneksi saanut hyvän kaverin toisesta sinisorsasta. Pohdin silti onko sillä identiteettikriisi, kun ei tiedä onko sorsa vai ankka. Mies sanoi, että linnut ei pohdi sellaisia :)

Pikku-Vesijärvellä

viime viikolla.