Maistuva ja helppo mustikkapiirakka

En oikeastaan ole kummoinenkaan ruoanlaittaja ja leipuri, siksi pyrin kaikin tavoin etsimään mahdollisimman selkeitä ja toimivia ohjeita, joilla saisi maistuvaa ruokaa. Tästä piirakasta aikoinaan miehen äiti vinkkasi minulle, ohje on Sunnuntai-paketin kyljestä ja on superhelppo, koska ainekset vain sekoitetaan keskenään. Vaikka sokeria ja munia ei vaahdoteta kuten yleensä, piirakasta tulee silti kuohkea ja hyvä ja vaniljakastikkeen kanssa vielä paljon parempaa.

MARJAPIIRAKKA
(12 annosta)

2 munaa
1 1/2-2 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
3 dl Sunnuntai-vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl Juoksevaa Sunnuntaita tai 150 g sulatettua Sunnuntai-margariinia
1 dl maitoa tai hedelmätäysmehua

Pinnalle:
3 dl mustikoita, puolukoita tai herukoita


1. Sekoita munat ja sokerit. Käytä happamille marjoille suurempi sokerimäärä.
2. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, Juokseva Sunnuntai ja neste. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija noin 27 cm) pohjalle.
3. Levitä päälle marjat.
4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa 25-35 minuuttia. Peitä piirakka foliolla, jos pinta alkaa tummua.

Tämä on ensimmäinen ruokapostaukseni koskaan :)

Akrobaattiorava

Aloitin pari viikkoa sitten lintujen talviruokinnan ja vein linnuille jyväautomaatin ja talipalloja ja ruokintapaikka on ollutkin lintujen suuressa suosiossa, siellä käy paitsi talitintit ja sinitintit, niin myös pikkuvarpusia on näkynyt, samoin apajilla käy varis, harakka, pulut ja naakat ja oravat tottakai. Oravaparat tekee kaikkensa taiteillakseen jyviä ja pähkinöitä automaatista, aikamoisia akrobaatteja ovat.

Olen sitten vienyt myös oraville myös omia pähkinöitä, jotta niiden ei tarvitsisi niin voimistella ja silloin kun vien niille pähkinöitä siinä on kohta viisi oravaa ympärillä vilistämässä ja pähkinäkasat katoavat pian parempiin suihin. Tästä huolimatta voimistelevat automaatilla edelleen, pitää varmaan järkätäkin niille oma pähkinäautomaatti :)

Läpinäkyvä

Läpinäkyvyyteen liittyy kirkkaus, puhtaus, totuudellisuus, siinä ei ole samentumia.

Olen pitkään ollut viehättänyt kristallista ja lasipalloista. Lahdessa on oikein liikekin, joka myy kaikenlaisia säihkyviä kristalliesineitä, niitä aina ihastelen... Katsoin joskus Kieslowskin elokuvan Veronikan kaksoiselämä, jossa toinen päähenkilöistä tarkasteli maailmaa lasipallon avulla maailmaa ja tykästyin elokuvaan kovasti. Kun kävin Prahassa yksin kesällä 1992 ostin Prahasta samanlaisen kirkkaan lasipallon ja tarkoitus oli tänään lähteä aamulla kuvaamaan sitä tätä valokuvatorstain haastetta (johon halusin pitkästä aikaa osallistua) varten. Laitoin lasipallon takin taskuun ja otin koirat ja kameran mukaan, oli hieno tuulinen syyspäivä. Nuorempi koira kiskoi kovasti ja miehet puhalsi lehtipuhaltimella pihan lehtiä. Joskus parin sadan metrin jälkeen tapasin toisen koiranulkoiluttajan ja sitten huomasin, että lasipallo ei enää ollut taskussani. Jotenkin oli sieltä pudonnut, en tiedä missä vaiheessa. Kuljin reitin takaisin kotiin, mutta en löytänyt lasipalloa, vaikka tosi tarkkaan tutkin reitin, ehkä joku oli jo löytänyt sen ja ottanut itselleen. Harmitti kovasti sekä lasipallon katoaminen että se, että suunnitellusta lasipallon kuvaamisprojektistakaan ei tullut mitään.

Minulla on toinenkin isompi lasipallo, mutta siinä on kuplia sisällä, tässä Prahassa ostetussa kristallisessa ei ollut vaan se oli kokonaan kirkas. Otin sitten iltapäivällä mukaan isomman lasipallon ja lähdin kuvaamaan, valo oli vain niin niukkaa ja tuulikin kovasti, että en saanut sellaisia kuvia lasipallosta otettua kuin olin suunnitellut ja lähdin sitten lähes saman tien takaisin kotiin, mutta tuli tähänkin kuvaan kuitenkin lisäksi tarina mukaan.

Olen varmaan ainoa ihminen, joka voi kadottaa jonkun lasipallon...

Syksyä Liipolassa 2

Eräänä toisena syksyisenä päivänä Liipolassa, kun oltiin koirien kanssa kävelyllä ja taivas oli häikäisevän sininen ja täynnä pilvikiehkuroita. Pilvien keskellä oli kuin jonkinlainen pilvipyörre, enkä saanut irroitettua siitä katsettani.

Syksyä Liipolassa 1

"Tie oli niinkuin kultainen" totesi minulle murtaen suomea puhua vastaantullut iäkäs venäläisnainen. Näinhän se oli pari päivää sitten, nyt maassa olevat lehdet olivat jo tummuneet. Ihan olisi voinut tulla omasta suusta sama havainto ja sitä silloin pari päivää sitten ajattelin myös, kun kahlattiin koirien kanssa niissä kultaisissa lehdissä. Ehkä se onkin joku slaavilainen elementti tykätä syksystä ja ihastella syksyä.

Kerrostalot ovat remontissa ja parvekkeet saaneet uuden värin, samanvärisen kuin syksyn lehdet.

Uusi kansikuva

Uusi kansikuva on kuvattu Mustakallionmäeltä Karjalankadulle päin. Asuin itsekin Karjalankadulla opiskeluaikoina, vuosina 1993-1995 Karjalankadun 18:n piharakennuksessa ja vuosina 1995-1997 miehen kanssa asuttiin Karjalankatu 9:ssä. Talot on kivoja ja vanhoja, Karjalankatu itsessään taas aika meluisa ja ruuhkainen.

Kuvia Lahden syksystä 2

Nämä kuvat ovat Kiveriöstä, kuvattu 11.10. Näin aiemmin unta, että kävelin jossakin rauhallisella omakotitaloalueella, jossa oli paljon pensasaitoja ja ihastelin, kuinka näin rauhallinen kolkka voi löytyä sen sekavan kaupungin liepeiltä, tämän omakotialueen tunnelmassa oli jotain samaa kuin siinä uneni rauhallisessa kaupunginosassa.

Kuvia Lahden syksystä 1

Kuvia kuukauden takaa, syyskuun 27. päivältä, kun ruska oli vasta alkamassa.

Nemo täytti eilen 15 vuotta ♥

Kuva eiliseltä, päivystävät Neon kanssa keittiössä herkkuja, niinkuin aina :)

Synttärilahjaksi Nemo sai jättipehmoluun ja ilahtui kovasti saamasta lahjasta, kuskaili sitä huoneesta toiseen ja "kaivoi" sille kuoppia (lattiaan ei saa aikaiseksi kummoistakaan kuoppaa, vaikka kuinka kaivaa :)). Lisäksi Nemo sai herkkuja ja valjaaseen kiinnitettävän vilkkuvalon, niin näkyy pimeässä.

Hauska yhteensattuma on, että naapuritalossa asuu täsmälleen samana päivänä ja vuonna syntynyt Roosa-koira. Täyttivät siis molemmat eilen 15 vuotta.

Riippuliitäjä Lahden iltataivaalla

Ja väestöhälytin hälytti toissapäivänä taas

aamulla kello 7, heräsin ääneen ja luulin kuvitelleeni vaan tai nähneeni unta, mutta totta se oli. Tällä kertaa vain oli säikytellyt ihmisiä koko Päijät-Hämeessä Vääksyä myöten. Jo kolmas virheellinen hälytys parin viikon sisällä. Omituista. Tai ehkä tämä on vaan joku mätäkuun juttu.

Väestöhälyttimet säikytelleet ihmisiä koko Päijät-Hämeessä

Ukkosen odottelua ja "mystisiä radiosignaaleja"

Olen odottanut ukkosia tätä hellettä viilentämään, mutta mitään isompia ukkosia Lahden seudulla ei ole ollut eikä näkynyt. Perjantaina ukkosrintamat kulkivat Lahden lähellä ja toivat tullessaan kuitenkin kovan tuulen, joka pöllytti koivunsiemenet lentoon ja nyt koivunsiemeniä on joka paikassa.

Maahan laonnut puu perjantaisen kovan tuulen jäljltä

Perjantaina myös kun olin kävelyllä koirien kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, kuului yleinen hälytysmerkki. Jo toisen kerran soi lyhyesti ja väärään aikaan parin viikon sisällä. Ensimmäisen kerran kuului lauantaiaamuna 16.7, silloinkin sitä ihmeteltiin miehen kanssa ja vielä enemmän kun mistään ei saanut infoa mikä ihmeen hälytysmerkki se oikein oli.

Vasta muutama päivä sitten löysin uutista siitä ensimmäisestä väärästä hälytyksestä. Väestöhälytin oli kuulemma 16.7 lauennut "mystisen radiosignaalin" takia.

Väestöhälytin laukesi mystisen radiosignaalin takia

"Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen valmiusmestari Vesa Lehtinen, miksi väestöhälyttimen sireeni soi viime lauantaina?
- Sitä selvitetään. Sen on todennäköisesti laukaissut radiosignaali, joten tapausta on vaikea selvittää. Radiosignaali on voinut tulla kaukaakin.

Miten usein tällaisia vahinkohälytyksiä sattuu?
- Aiemmin on sattunut koehälytys pariin kertaan näppivirheen takia. Tämän lisäksi en ole koskaan aiemmin kuullut virhehälytyksistä. Toivottavasti näitä ei satu enää. Jos tämä toistuu, pyydetään asiantuntijat selvittämään asiaa tarkemmin. Jos väestöhälytin soi omia aikojaan, tulee ottaa heti yhteys pelastuslaitokseen."

Tai sitten jotenkin johtui ukkosesta, molempina päivinä oli ukkosrintamat Lahden lähellä.

Mutta tuo mystinen radiosignaali-juttu kyllä meni tosi jännittäväksi.

Perjantai-iltana oli Lahdessa myös hieno punainen pilvi ja taivas. En ehtinyt ottaa kun niin äkkiä katosi metsän reunan taakse, mutta Lahti FB-ryhmästä löytyi  monia kuvia pilvestä.

Punainen pilvi

No, vaikka missasin sen ison hienon dramaattisen pilven oli toisella puolen taivastakin ihan kauniit punaisenoranssit pilvet.

Maljakkolöytö roskalavalta

Mies osti minulle liljan ja heti seuraavana päivänä löytyi roskalavalta liljaan sopiva maljakko.

Tykkäsin, että sopivat hyvin yhteen ja yhdessä ovat jotenkin 50-lukulaisen oloisen asetelma. Yritin metsästää mikä maljakko mahtaisi olla kyseessä, tiedä vaikka olisi jotain designia, mutta mitään infoa ei vielä toistaiseksi ole löytynyt.

Ja jotain vielä eksoottisempaa eli kameli Launeen perhepuistossa

Toissasunnuntaina, kun olin menossa kirkkoon törmäsin Launeen perhepuistossa tämmöiseen otukseen. Olin hädin tuskin uskoa silmiäni, niin erikoinen näky kameli oli siinä ympäristössä. Kameli kuului sirkus Florentinon eläimistöön ja sitä oltiin viemässä aamulla laitumelle, kun kameli pääsi laidunaitaukseen, hyppeli ja juoksenteli siellä kuin varsa, niin iloinen oli.

Iltapäivällä tultiin ihmettelemään lastenkin kanssa kamelia, siellä makoili rauhallisena ja viihtyi aitauksessa isomman hepan kanssa, hyvät kaverit näyttivät olevan. Toisessa aitauksessa olivat sirkuksen ponit. Myös Launeen naakat näyttivät onnellisilta ja viihtyivät samassa aitauksessa kamelin, hevosen ja ponien kanssa.

Tultiin vähän ennen kuin sirkuksessa alkoi näytös, joten oltiin paikalle, kun eläimet haettiin pois laidunalueelta. Kamelin hoitaja otti kiinni hevosen, vihelsi kamelille ja tämä tallusti vapaana hevosen perässä sirkusalueelle, siinä mennessään hotkaisi koivuista vähän lehtiä ja innostui vielä laukkailemaan ympäriinsä (vähän hirvitti ja kehotin lapsia pysymään kauempana kamelista) ennen kuin kiltisti kipitti omaan karsinaansa näytöstä odottamaan.