Maljakkolöytö roskalavalta

Mies osti minulle liljan ja heti seuraavana päivänä löytyi roskalavalta liljaan sopiva maljakko.

Tykkäsin, että sopivat hyvin yhteen ja yhdessä ovat jotenkin 50-lukulaisen oloisen asetelma. Yritin metsästää mikä maljakko mahtaisi olla kyseessä, tiedä vaikka olisi jotain designia, mutta mitään infoa ei vielä toistaiseksi ole löytynyt.

Kun maa herää henkiin

Nämä kuvat ovat 1,5 viikon takaa, helatorstailta. Kevät tulee niin vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä...Silloin maa alkoi vasta herätä henkiin, ensimmäiset valkovuokot nostivat päätään. Pidin siitä kontrastista, kun kuolleen heinän alta alkaa tulvia uutta elämää ja kohta kaikki on taas vihreää, kuten nyt jo on. Äsken puiden lehdet oli pieniä ja nyt ne on jo isoja. Juuri tämä aika se on kevään parasta aikaa, mutta harmi, että menee niin nopeasti ohi...

Irikset

Selannut vanhoja kuvakansioita, vuodelta 2010 nämä iriskuvat.

Tämän kesän myötä minussa on taas haaveet ja toiveet heränneet, suurempia ja suuria toiveita. Ehkä haaveiden pitää olla tarpeeksi suuria ja jopa järjettömiä, jotta niitä kohti voisi kivuta. Elämä tarvitsee kiintopiisteitä, vaikka siintäisivät tosi kaukana.

Hiirenkorvia

Pihamme on täynnä riippakoivuja. Ne ryöppyävät vihreinä putouksina hiirenkorvia ja norkkoja. Hienon näköistä.

Olen nähnyt täällä asuvien venäjää puhuvien vanhojen mummojen ja pappojen poimivan näitä koivujen norkkoja, tekevät niistä kuulemma teetä. Venäläiset (tai inkeriläiset, en tiedä kumpia ovat, mutta venäjää puhuvat) tuntuvat muutenkin tietävän kasveista paljon. Kerran kun kuvasin hevonhierakkaa tuli juuri tällainen vähän murtaen suomea puhuva venäläinen tai inkeriläinen isoäiti kertomaan mihin hevonhierakkaa voi oikein käyttää. Kertoili elämästäänkin, kova elämä hänellä oli ollut, Jumalan siunausta toivotti lopuksi.

Ihanaa aikaa tämä kevät ja vielä ihan alussa vasta. Ensi viikolla pesen itsekin matot, toivottavasti pyykkipäivänä on aurinkoista.

Pääsiäisvihreää

Pääsiäiskukkana meillä oli tänä vuonna Siwasta ostettu parin euron perunanarsissi. Se avasi kukkansa vasta toisena pääsiäispäivänä. Tuoksu siinä on huumaava ja sitten kun kukinta lakkaa, sipulit voi säästää ja kylvää uudelleen. Mihin minä vaan ne kylväisin, kun omaa pihaa ei ole, kukkaruukkuunko?

Ruusu, punainen

Heinäkuun kukat ovat liloja

ja keltaisia. Tai sitten poimin vain niitä liloja. Pohdin kyllä mikä mahtaa olla luonnonkukkien yleisin väri ja onko eri kesäkuukausina toiset värit edustettuina enemmän kuin toiset

Näiden kotiin poimittujen kukkien nimiä en juurikaan tiedä, vuohenkellon tiedän, koska sen viimevuonna vartavasten kävin tarkistamassa ja siankärsämön tietysti, mutta mikä tuon toisen vuohenkellon tapaisen ison kellon nimi onkaan? Peltokanankaali taitaa olla tuo yläkuvien keltainen kasvi, niin mies ainakin sanoi, alakuvan keltainen on tuttu myös, mutta juuri nyt en saa mieleen sitäkään. Entä tuo kaunis vaaleanpunainen yläkuvassa, mikä se mahtaa ollakaan. Oikeastaan ainoastaan tuon vaaleanpunaisen nimen haluaisin tietää.

Osa taitaa olla puutarhakukkia, jotka omakotitalon pihoilta ovat tuulen mukana kulkeutuneet sinne niityille, pientareille, metsään, josta kukat kotiin poimin.

Yhtenä vuonna ainakin 10 vuotta sitten opettelimme retkeilykasvion avulla opettelemaan kasveja. Se oli aikamoista salapoliisityötä, kasvi analysoitiin perusteellisesti ja sitten sille saatiin nimi. Joskus vain joku pienenpieni juttu erotti ne toisesta kasvista.

Vaivalla opetellut nimet katosivat varsin pian ja nyt olen taas alkupisteessä.

Mutta juuri nyt en vain jaksa opetella kasveja, vaikka kedot juuri nyt parhaillaan ovat täynnä tuhatmäärin kasveja, kukkia ja heiniä joita en tunne, en halua kadota sinne kasvimaailmaan ja kasvien nimien maailmaan. Minulle riittää, että saan vain katsella niitä ja joskus sillon tällöin opetella muutaman, aivan kuten opettelen tuntemaan parvekekukkiani, joista muutaman olen idättänyt siemenestä asti, yksi kerrallaan.

Parvekkeella kasvaa

Kuvat ylhäältä alas:

1) Tämä on joku, jonka olen saanut siemenestä kasvamaan, luultavammin silkkikukka. Silkkikukka ei ole varmaankaan köynnöskasvi, mutta köynnösversio siitä nyt tuli :)

2) Koristetupakka

3) Kaupasta ostetun avocadon siemen itää. Ehkä saan vielä avocadopuun?

4) Pelargoniat ovat tänä vuonna valkoisia, keskellä sama avocadopuun alku.

5) 8-vuotiaan tytön antama äitienpäivälahja, itse koristeltu ruukku ja ruukkuun kylvetty krassi. Krassi kasvaa vähän hitaasti, voisi antaa sille enemmän ravinteita.

En ole mikään kasviharrastaja ollenkaan, haluaisin kyllä olla, koska kukat ja kasvit ovat niin kauniita ja ihailen aina sellaisia parvekkeita, joissa kukat oikein kukkii. Tänä vuonna olen yrittänyt paneutua kasveihin vähän enemmän, kastella niitä ja antaa ravinteita. Olen saanut idätetyksi alusta asti kolme parvekkeella kasvavaa kasvia, ikävä vain, en oikein tiedä tarkalleen mitkä taimista ovat mitäkin kasvia, koska en merkinnyt nimiä muistiin, mutta pellavaa niistä on ainakin yksi. Odottelen kovasti, että niihin tulisi kukkia.

Sinipunalila

Kasvit ovat kerrassaan ihmeellisiä, kuten tämäkin. Kasvin kukat eivät olleet yksin punaisia, sinisiä eikä liloja, vaan kaikki ne sävyt löytyivät saman kasvin kukista. En kyllä tiedä mikä kasvi, joku virna varmaankin. Lapset olivat samana päivänä askarelleet sattumalta samanvärisistä silkkipaperista jotakin, pöydälle jääneet paperinsilput sointuivat kukan kanssa hyvin yhteen.

Joutomaalla

Nämä kuvat ovat juhannuksen tienoilta, moottoritien kupeesta, joutomaalta (joutava maako?). Lupiineja siellä kasvoi paljon ja poiminkin niitä muutamana iltana. Lupiinit ovat ihmeellisiä kukkia, ihmeellisiä siksi, että sävyjä niistä löytyy loputtomiin, vaikea uskoa, että niitä pidetään rikkaruohoina, itsekin pidin joskus mutta en enää...Lupiinien aika alkaa täällä olla jo ohi, nopeasti ne kuihtuvat ja muuttuvat siemenkodiksi, lapsena keräsin siemeniä ja availin niitä, monet leikkiruoat teimme niistä.


Koiramme löysi joutomaalta mieleisensä puron, jonne on siitä lähtien aina halunnut, eräänä iltapäivänä sinne tuli pari muutakin sekarotuista tyttökoiraa ja yhdessä kahlasivat siellä ja noutivat keppejä. Koira tulee niin vähästä onnelliseksi.