Vanha vuosi jää taakse, uusi alkaa

Valoisaa Uutta Vuotta 2013.

Toivottavasti mahdollisimman monen toiveet toteutuvat ensi vuonna. Sitä toivon myös itsekin.

Erikoinen sää

Hanki näyttää kiiltävän muoviselta ja puut ovat paksun jään peittämät kuin hopeoidut. Jäistä sadetta sataa ja jään ritinää kuuluu ympäriltä koko ajan.

Nyt illalla kuvasin nämä puut ja valo ei tahtonut riittää, jalustaa olisi tarvinnut, mutta en jaksanut käydä hakemassa. Saa nähdä onko enää aamulla samanlaista vai jääkö tämä jääilmiö vain tämän päivän ilmiöksi.

Talvilintuja

Mikähän lintukuvaaja minusta on tullut, kun niin paljon olen kuvannut lintuja tänä syksynä. Vaelluslintukuvia edelleen. Tilhet olivat ryhmittyneet kivasti näihin pitkänomaisiin sypressinmuotoisiin lehtipuihin, joiden nimeä en edelleenkään tiedä.

Elokuvissa

Pojan kanssa eilen käytiin katsomassa Hobitti-trilogian ensimmäisen osa. Ihana elokuva. Poika on lukenut Hobitin, minä sen sijaan en ole, mutta Tarun sormusten herrasta, jolle Hobitti on oma alkutarinansa kyllä olen samoin kuin katsonut TSH elokuvat. Taru Sormusten Herrasta kuten Hobittikin on puhdasta allegoriaa taistelusta pyhän ja pahan välillä ja kirjaa voi peilata maailmanhistorian tapahtumiin, taisteluun totalitaristista pahan ideologiaa vastaan, se tekee kirjasta aina niin ajankohtaisen ja todentuntuisen. Ratkaisijaksi nousevat hobitit, nuo pienet ja vähäpätöiset. Nykyään myöskään pahaa ei voi esittää pahana kuin fantasiaelokuvissa, vaikka pahuus on todellista ja silminnähtävää koko ajan.

Korttiaskartelua

Paluuta jouluun vielä. Tänä vuonna askartelimme joulukortit yhdessä tyttöjen kanssa, ylhäällä tyttöjen askartelemia, alempana minun askartelemia. Lapsilta saa ihania ideoita, ei se ole niin vakavaa, varsinkaan korttien tekeminen.

Hyvää Joulua

Lasten koristelemia pipareita, eilen aaton aattona vielä leivottiin ja koristeltiin. Alemmassa kuvassa kuopuksen koulussa tekemä enkelikuva.

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."  

Luukas 2: 8-12


Hyvää, siunattua, rauhallista joulua kaikille ♥

Antin päivän myrskyä

Aika tyly sen päivän sää kyllä oli. Lumimyräkkä ehti tänne vasta iltapäivällä, mutta koko edellisen yön ja aamun tuuli kovasti. Keskimmäistä kun tyttöä lähdin hakemaan iltapäivällä koulusta, niin puu rysähti tielle taaksemme, ei onneksi mikään iso puu, mutta säikäytti kuitenkin jonkin verran…

Vaelluslintujen aikaa

Viime päivinä nähtyä: suuri helisevä tilhiparvi parveilemassa pihlajasta toiseen ja myös 3 taviokuurnaa näin yksi aamu hyvällä ruokahalulla nokkivan pihlajanmarjoja. Taviokuurnat ovat todella kesyjä, eivät välittäneet minusta ja koirista mitään.

Nämä kuvat on otettu ihan kännykän kameralla. Löytyvät myös Instagramistani. Instagram on ihana keksintö, vaikka filtterivalikoima saisi olla vähän laajempi.

Kaupungin naakkaparvi

on tänä vuonna tavallistakin monilukuisempi.

Iltaisin keskusta on täynnä naakkojen ääniä ja suhisevia siipiä, lentävät suurena parvena katolta katolle tai räpiköivät keskustan puissa.

Päivisin hajaantuvat eri puolille kaupunkia etsimään syötävää, takapihallammekin käyvät nokkimassa pikkulintujen talipalloja. Iltaisin sitten taas kokoontuvat yhteen hakemaan turvaa toisistaan.

Minun on naakkoja sääli, miten ankaraa niiden elämä onkaan, miten mahtavat kestää kylmän ja pimeän talven yli.

Unohtunut omenapuu

Löysin omenapuun paikasta, jossa en sellaista muistanut olevan. Jokin puussa kiinnitti huomiotani, luulin niiden kaikkien keltaisten palleroiden olevan lehtiä, kun menin lähemmäs, tajusin, että puu oli lehdetön ja täynnä omenoita.

Kuvasin puuta, kun se oli jotenkin niin ihmeellinen ja kun sitten kävelin jo poispäin, vastaan tuli vanha mies. Hän oli huomannut, että otan kuvia puusta ja alkoi minulle ihmettelemään, kun siihen on jäänyt omenapuu, joka on niin täynnä omenoita, eikä niitä ole kukaan poiminut pois, vaikka yleensä ihmiset siellä päin poimivat omenat puusta. "Ihmiset eivät vaan ole huomanneet sitä", mies sanoi vaikka omenapuu oli ihan kävelytien vieressä. Eikä tämä mieskään ollut aiemmin puuta huomannut, kuten en minäkään, yhdessä sitten ihmeteltiin, että niin runsas omenasato on jäänyt puuhun, eikä kukaan ole huomannut koko puuta.

Kun kävelin pois, tuntui taas, että tämä elämä on yhtä vertauskuvaa vain ja koko ajan meille näytetään asioita, kun vain malttaisimme hiljentyä ja kuunnella.

Siellä se omenapuu seisoo hiljaisuudessa kävelytien vieressä unohtuneine omenineen, toivottavasti edes linnuille ja eläimille olisi niistä jotakin syötävää.

Kenkäpuut

Näitä on täällä päin kaksin kappalein, molemmat skeittiramppien vieressä. Tämä sijaitsee Liipolan koulun lähellä.

Ja tämä toinen Launeen jäähallin lähellä. Kenkiä on jo niin paljon, että puu näyttää aika hurjalta.

En tiedä mikä vimma/tarkoitus nuorilla skeittaajilla on heitellä kuluneet tennarinsa puuhun? Kaikenlaiseen sitä törmää...

Liipolan koulu odottaa purkua

Koulu paljastui homekouluksi ja oppilaat lähtivät evakkoon jo viime vuonna. Ihan pienimmät alakoululaiset jäivät kentälle pystytettyyn parakkikouluun ja isommat kuljetetaan muihin kouluihin.

Vielä rakennuksessa toimii kirjasto ja hammashoitola ja jumppasalissakin taitaa olla vielä toimintaa. Mutta suurin osa ikkunoista on peitetty isoilla vanerilevyillä ja koulu vain odottaa pääsyä maan tasalle. Mikään kaunis koulu kyllä koskaan ollutkaan, kuten kuvista näkyy.

Uusi koulu on jo luvattu ja tulossa muutaman vuoden sisällä, eikä yksin koulu vaan kokonainen monitoimikeskus. Upeaa Liipolan kannalta. Ehkäpä monitoimikeskuksen myötä ostarin aluekin saa parannusta osakseen, on nyt perin ankea.

Syksyn värejä