on tänä vuonna tavallistakin monilukuisempi.
Iltaisin keskusta on täynnä naakkojen ääniä ja suhisevia siipiä, lentävät suurena parvena katolta katolle tai räpiköivät keskustan puissa.
Päivisin hajaantuvat eri puolille kaupunkia etsimään syötävää, takapihallammekin käyvät nokkimassa pikkulintujen talipalloja. Iltaisin sitten taas kokoontuvat yhteen hakemaan turvaa toisistaan.
Minun on naakkoja sääli, miten ankaraa niiden elämä onkaan, miten mahtavat kestää kylmän ja pimeän talven yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti