Kepit

Selailin vanhoja kuvia. Ne tekevät minut alakuloiseksi...

Ensimmäisessä kuvassa on isäni, jota en koskaan oppinut tuntemaan, koska erosivat äitini kanssa kun olin vain 2-vuotias.

Toinen kuva on otettu 70-luvun alussa, olemme siinä siskon kanssa Otaniemessä, jossa olimme äidin kanssa vierailulla tätini luona. Siskoni pitelee keppiä kädessään ja minä olen siinä oikealla.

Kolmas kuva on niin ikään 70-luvun alusta, ehkä 1973 otettu, tällä kertaa on minun vuoroni pidellä keppiä kädessä.

Lapsuuskuvia minulla on muutenkin niin vähän että on hauska että löytyy tällainen yhtäläisyys. Kaikilla meillä, isällä, siskolla ja minulla on kuvissa kepit kädessään.

Peilikirjoitus hissin ovessa

Valokuvatorstain haaste nro 300: Sanat

Jokin aika sitten huomasin, että joku oli kirjoittanut talon hissin sisäpuolelle oveen peilikirjoituksella jotakin. Hissin peilin avulla katsoin mitä siinä lukee, mutta en tullut paljon hullua hurskaammaksi.

Keksitkö sinä mitä siinä lukee? Ja miksi joku on kirjoittanut hissin oveen peilikirjoituksella jotain noin absurdia...

Syksy on kuin kevät

11-vuotiaan tytön kanssa juteltiin, kun oltiin menossa ostamaan hänelle lisää Schleich-heppoja (joihin hän käytti synttärilahjakseen saamansa lahjakortin) että syksyllä tuntuu ja tuoksuu usein keväältä, jos laittaisi silmät kiinni voisi kuvitella, että onkin kevät tulossa. Ainoa ero ovat puut, keväällä puut ovat lehdettömiä ja niihin on tulossa vihreitä silmuja kun taas syksyllä puiden isot lehdet putoavat.

Nyt olemme syyslomalla koko perhe. Hengähdystauko tekee erittäin hyvää. Saa nukkua pitkään, kuunnella musiikkia, siivota... Tytöt leikkivät kaikki päivät. En muista, että omassa lapsuudessani olisi ollut syyslomia tai ehkä niitä oli lukiossa, mutta ala- ja ylä-asteella ei ainakaan. Mitenhän sitä silloin pärjäsi, kun tämä syksy on niin  kovin pitkä.

Olen kuunnellut viime aikoina Agnes Obein Aventine-levyä, en kyllästy siihen oikein ollenkaan.

Spektroliittikoru, jossa lukee takana Laura

Eilen ostin kirpparilta myös tämän spektroliittikorun, maksoi 2 euroa. Vasta kotona huomasin, että takana lukeekin Laura ja päivämäärä (Laura näkyy himmeästi ja päivämäärän olen shopannut pois). Jos joku nyt tunnistaa korun omakseen, niin voi ottaa yhteyttä. Eihän sitä koskaan tiedä mistä syystä korut päätyy kirpparille, jos onkin vaikka vahingossa päätynyt. Koru on ostettu siis Lahdesta.

Eilisen kirpputorilöytöjä

oli taulu, jossa joku oli vain liimannut vanhoja kiiltokuvia siniselle pohjalle, leveys 35 cm. Ihan kiva minusta ja hintaa taululla oli 1,75 € (halvan hinnan takia sen ostinkin).

Lisäksi Rooman katakombeista kertova kirja 2 €. Varhaiskristittyjen historia on kiehtovaa ja tämä on runsaasti kuvitettu kirja.

Kirppareilta löytyy varsin usein kiinnostavia tauluja, jos olisi vain pinta-alaa mihin ripustaa ja jos mieskin olisi suostuvainen, voisin useinkin ostaa niitä. Niinpä kerään tauluja vain kokoelmaani ja haaveilen isommasta työhuoneesta, johon voisin ne joskus ripustaa.

Ruutu numero 3340

Kuvaparit on kiinnostavia. Usein etsin tietokoneelta jotain kuvaa ja haku antaa muutkin samannumeroiset aiemmin otetut ruudut. Kun kuvat ovat vierekkäin, ne alkavat yleensä puhua ja kommunikoida keskenään, vaikka olisivat tyystin eri aiheista.

Eilen 20.10.2013 kuvasin tämän koristehäkkyrän Prisman huoltoaseman katolla. Siinä on jotain kiinnostavaa, tikapuutkin menevät sinne, tuommoiset uima-altaan tapaiset tikapuut. Häkkyrä on kuin jostain unesta, jonka olen joskus nähnyt, kiipeää korkealle ja huomaa olevansa jo liian korkealla.

Samannumeroinen ruutu  on tämä puukuva, kuvattu 21.11.2011. Eräänlainen häkkyrä tämäkin.

PS. Blogin nimi vaihtui Päivien kimallukseksi, osoite on kuitenkin entinen valoaliipolassa.blogspot.com

Kun maa oli kultaisten kolikkojen peitossa

Nopeasti kaikki haihtuu. Näet jotain, eikä huomenna sitä ole enää samanlaisena.

Hetket on ainutkertaisia, joka hetki on todellisuuden kaleidoskoopissa kuva, joka ei toistu samanlaisena.

Onneksi on valokuva, valokuva on ihmeellinen. Myös mielen lokeroihin kaikki näkymät tallentuu, mutta haihtuvat niin ohueksi, että koskaan et voi olla varma näitkö jotain oikeasti vai kuvittelitko vain.

Valo

Tämä valokuvatorstain valo-haasteeseen. Sattumoisin tein tämän postauksen Valo-nimisenä ensin ja vasta sen jälkeen surffaillessani huomasin, että valokuvatorstaissakin on samanniminen haaste. Sinnehän se sopi, enkä muuttanut enää mitään.

Syksyisiä postikortteja edelleen myytävänä :)

Teetin viime syksynä muutamista valokuvistani Ifillä muutamia postikortteja. Kuvat ovat tukevaa postikorttikartonkia, takana normaali postikorttipainatus.

Myynnissä on 2 kolmen kortin sarjaa Sarja 1 ja Sarja 2. Sarja 1 on reunaton ja sarja 2:ssa on valkoiset reunat.

Yhden sarjan hinta on 2,50 euroa + postikulut 0,80. Molemmat sarjat ( Sarja 1 ja Sarja 2 = yht. 6 korttia) yhteensä 4 euroa + postikulut 0,80.

Kortteja voi tilata sp-osoitteesta mirleh@dnainternet.net. Kortteja ei tarvitse maksaa etukäteen, vaan laitan mukaan postisiirtolomakkeen.