Hyvinkää

Hyvinkään korkeita taloja, muutamia joita siellä on. 

Olen alkanut pitää Hyvinkäästä, nähdä sen vain paikkana ilman sitä ahdistussuodatinta joka oli vain oman pääni sisällä. Olen alkanut nähdä sen pienenä puistokaupunkina ja näen siellä lukuisia kivoja taloja ja asuntoja, joissa ihan hyvin ja mielelläni voisin asua. Joku kaipuu vanhoille kotiseuduille tai oikeastaan kaikkein mieluiten muuttaisin Jokelaan jokivarren seutuun, jossa vietin lapsuuteni. Voi miten kaipaan elämääni muutosta, uutta kivaa asuntoa, pientä kotipaikkaa, muistoja joka nurkan takana. Pitäisi voittaa lotossa, niin se olisi mahdollista. Sellainen joku pieni 50-luvun kivinen kerrostalo avarine huoneineen olisi aika ihana asua. 

Tämä Lahti, viihdyn täällä, mutta ei minulla oikeasti ole tänne siteitä, en kuulu tänne. Se Hyvinkään, Jokelan, Palopuron seutu, sinne synnyin ja siellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä on minun ja äitini ja edesmenneen isäni juuret

.

Kytäjän kirkko

Käymme Hyvinkäällä kerran viikossa käymässä iäkkäälle äidilleni kaupassa, välillä käymme jossain paikoissa. Äiti tykkää käydä hautausmailla hoitamassa ja katsomassa sukulaisten hautoja ja hänellä on aina pitkät tarinat kuolleista tutuistaan. 

Kytäjän kirkon hautausmaalla kävimme myös, sinne on haudattu äitini isän Eino Niemisen siskon Elin Patovan (os.Nieminen) tytär Patovan Anna-Liisa miehensä kanssa, miehensä hukkui traagisessa onnettomuudessa 1964. 

Sitten äitini kertoo kaikenlaisia traagisia juttuja myös ja välillä ei halua kuulla niitä enää yhtään enempää... 

Tuolla Kytäjän kirkon sisällä haluaisin käydä, siellä on kuulemma kaunis saarnatuoli. Muutenkin se on ulkoapäinkin kaunis kirkko ja kaunista arkkitehtuuria. Harmi kun useimmat kirkot on aina kiinni, kun siellä käy, tykkään niin paljon näistä Suomen kirkoista ja etenkin keski-aikaisista kirkoista ja pitäisi vielä enemmän käydä tutustumassa Suomen kirkkoihin. 

Luin joku aika sitten mielenkiintoisen kirjan, Emil Antonin Katolisempi kuin luulit: aika matkoja Suomen historiaan ja Suomessa monia pyhiinvaelluskirkkoja. Ei tarvitse matkata Espanjaan päästäkseen pyhiinvaellukselle, ihan täällä Suomessakin onnistuu. Pitää katsoa jos löytäisi sen kirjan omaksikin. Pienimuotoisia pyhiinvaellusmatkoja nämä eri kirkkoihin tutustumiseni ovatkin ja pitää alkaa suhtautua niihin sellaisina.

Kesäkuun kuvia

Kauniita peltoja, iloa kun löytää rauhallisen uimapaikan ja laiturin, jolta sujahtaa veteen. Tahtoisin uida kauaksi, teenkin niin joku päivä.