Pieniä juttuja viime päiviltä ja kuvia tältä päivältä

Poika tuli itkien kotiin, kaverit olivat ostaneet joulukalenterit ja syöneet ne samantien kuin jotkut karkkipussit. En minäkään oikein voinut ymmärtää.

Tytön kaveri löysi koulunpihalla olevasta kannosta ison punakeltaisen perhosentoukan, oli tekemässä sinne talvipesää, toinen tytön kaveri sanoi, että se on ritariperhosen toukka, mutta jokin muu toukka se oli, sitä sitten kaikki ihasteltiin.

Koulusta tuli kyselyt sikainfluenssarokotteen ottamisesta lapsille, pitkän pohdinnan ja nettisurffailun jälkeen päädyin siihen, että parempi se rokote on ottaa.

Aurinko tuli tänään käymään pitkästä aikaa.

Eräs ihana koti

Nyt kun ulkona tulee niin aikaisin pimeää ja muutenkin on niin märkää, että kuvaaminen ei inspiroi, katse kääntyy taas sisätiloihin ja huomaa, miten paljon kotona on tehtävää. Paljon olisi karsittavaa, jotta jouluksi saisi siistin ja selkeän kodin.

Aloitin lehtipinoista, joita on kertynyt kiitettävät määrät (enimmäkseen suomalaisia), jotkut lehdet kuten Koti ja Keittiöt aion heittää kokonaan pois ja kerätä vain kiinnostavimmat jutut ja kuvat ja ruokaohjeita niistäkin suurin osa. Mutta aina sisustus/muotilehtiä lukiessa sitä huomaa, miten vähän oikeastaan on niitä koteja ja sisustuksia/vaatteita, joista todella innostuu ja joita ihailee tai sitten inspiroitumista estää realismi, mahdollisuuksia toteuttaa isompia ideoita kun ei juuri ole, pienellä budjetilla voi vain uudistaa kotiaan.

Mutta tämä Sköna Hemissä muutama vuosi sitten julkaistu tanskalaisen taiteilijan Camilla Hacken koti on yksi johon heti rakastuin. Tuollaista herkkyyttä haluaisi omaankin kotiin ja aivan ihania ovat työt, joita Camilla Hacke tekee.

Matkalla mummulaan

Kävimme lauantaina äitini luona, edellisestä kerrasta olikin kulunut jo aikaa.

Sidottu/vapaa

Näin lähes peräkkäisinä öinä kaksi hyvin mieleenpainuvaa unta. Unissa oli hyvin voimakas tunne, en ole nähnyt sellaisia aikoihin. Ensimmäistä voi kutsua painajaiseksi, vaikka en ollut peloissani lähinnä uni oli epämiellyttävä, mutta toisen unen jälkeen taas olin hyvin hyvin onnellinen.

1. uni 15.10.

Näin unta, että meillä oli työhuone piharakennuksessa, tilava ja oikein hyvä työhuone. Menin työhuoneelle ja ajattelin ensin keittää kahvia, mutta huomasin, että jääkaapissa oleva maito oli vanhentunut 30.8 ja lähdin takaisin kotiin hakemaan tuoretta maitoa.

Olin unikotimme (koti ei muistuttanut omaa kotiani) keittiössä ja haistoin etikan hajua, minusta alkoi tuntua, että kotonamme on joku vieras. Samassa keittiön sinertävä lasiovi (oikeassa keittiössämme ei ole sellaista ovea, enkä sellaista ovea ole kyllä missään nähnyt) paiskattiin kiinni ja tunsin kuinka joku painautui sitä vasten, eikä päästänyt minua ulos. Tunsin olevani tosi sidottu. Työnsin kaikin voimin ovea auki, kunnes se viimein aukeni ja näin kuinka olohuoneessa juoksi läpikuultava hahmo, ei se ollut ihminen vaan jokin henkiolento, sen tajusin.

Rukoilin Jeesus auta, Jeesus auta koska tiesin, että vain Jeesuksen nimi olisi ainoa ase näitä pimeitä henkivaltoja vastaan ja siihen heräsinkin, mutta uni kuitenkin jatkui vielä hetken. Hahmo muuttui näkyväksi, hän oli nuori vaaleahiuksinen teini-ikäinen poika, joka oli pukeutunut hip-hoptyyliin, pojalla oli vaaleanharmaa huppari ja mustat verkkarit. Hän katsoi minuun ja lähti ovesta ulos.

Minua jäi vaivaamaan, että miksi se olento oli teini-ikäinen poika. En tunne ketään teini-ikäisiä poikia, en kyllä teini-ikäisiä tyttöjäkään.

2. uni 17.10.

Näin unta, että voitin lotossa 2.4 miljoonaa, vaikka en ollut edes lotonnut. Joku toinen ihminen oli tehnyt lottorivin minulle. Näin lehtileikkeenkin, jossa haastateltiin ihmisiä, jotka olivat tehneet lottorivin lahjaksi jollekulle.

Rahat ilmestyivät tililleni ja en voinut uskoa näkemääni, kun tiliotteessa oli tuo pitkä summa: 2 400 000. Ajattelin, että nyt saamme kaikki velkamme maksettua, talon ostettua, vähän matkusteltua ja silti rahaa jää vielä ruhtinaallisesti, niin iso summa se oli. Olin aivan ymmyrkäisenä onnesta, unessa jotenkin tajusin, että se oli vain unta, mutta silti se tuntui aivan todelta. Kun heräsin olin vieläkin onnellinen, oli niin helpottunut ja huojentunut olo. En ollut edes pahemmin pettynyt, että se olikin vain unta, olin kokenut sen oikeasti.

Unien teemat koskettivat toisiaan, toisessa unessa olin sidottu ja toisessa vapaa. Kirjoitin unet tänne, koska molemmat unet jäivät minulle arvoitukseksi vaikka suurin piirtein tajuan mistä niissä oli kyse.

Nemo 10 v.

Rakas koiramme täyttää tänään pyöreitä vuosia.























Paljon rikkaita vuosia ja hienoja hetkiä on ollut takana ja toivottavasti tulee vielä lisää, ei sitä arvannut, kun koiran otti, miten paljon eläin voikaan antaa.

Onnea tassuliini!

Kaksi puuta

Kuvasin loppukesän ja syksyn ajan näitä kahta puuta, en kovin systemaattisesti, enkä identtisellä rajauksella vaan aina silloin tällöin otin kuvan. Projekti jatkuu...

Ruusurasioita

Löysin nämä ruusukuvioiset peltirasiat viime viikolla kirpparilta. En voinut olla ostamattakaan, sillä äidilläni on ollut niin kauan kuin muistan tuollainen aivan samanlainen harmaa ruusurasia, jossa hän säilyttää ompelutarvikkeitaan.

Soitin äidilleni ja kysyin mistä hän oli saanut rasian, hän ei muistanut, mutta hän kertoi, että hänellä on ollut se 60-luvulta lähtien ja hän innostui muistelemaan kuinka hän aina käsin ompeli minulle mekkoja mm. pilkullisen mekon, joka on päälläni allaolevissa kuvissa, jotka on otettu 70-luvun alussa Otaniemessä kun olimme vierailemassa tätini luona. (Koko paikka Dipoleineen tuntui niin suurelta ja jännittävältä ja muistan (vaikka olin vain 2 v. silloin) kun kiipeilin sellaisia amfiteatterityylisiä portaita, jotka kuuluivat jonkin teknillisen korkeakoulun rakennelmaan ja muitakin muistikuvia siitä reissusta on.)





































Tuli huono omatunto, äitini aina ompeli meille kaikenlaista ja jopa käsin, oli hänellä kyllä sitten sellainen poljettava Singer, millä hän ompeli. Joka tapauksessa paljon näki vaivaa, mutta mitä olen ommellut omille lapsilleni, en mitään. Ostelen kyllä kaikenlaista.

Sainhan kuitenkin edes ostetuksi toimivan ompelukoneen muutama vuosi sitten rikki menneen tilalle, jospa saisin vielä joskus jotakin kivaa ommeltua lapsillekin.

Mutta ruusurasiat ovat kauniita omalla tavallaan, ehkä minäkin teen niistä ompelurasioita.

Jää

Talvea kohti

Pupun kanssa