perjantai 2. lokakuuta 2009

Lauttasaaressa näihin samoihin aikoihin













































monta vuotta sitten.

Ikävöin edelleen merta, sen äärettömyyttä, suuruutta ja ailahtelevuutta, meren rytmiä ja kohinaa, rantaan lyöviä aaltoja, sitä että on tilaa hengittää ja mahdollisuus katsoa kauas, kauemmas....

Lauttasaarta en ikävöi, merta kyllä. Jos saisi vielä joskus muuttaa jonnekin, josta pääsee kävelemään meren rantaan.

4 kommenttia:

  1. Voi mikä kaunis kuvasarja jälleen. Ihan hengitys salpaantui hetkeksi!
    Tykkään sun kuvista hirveän paljon! :)
    Minäkin rakastan merta! En ole koskaan asunut sen äärellä, mutta viettänyt lapsuuteni kesiä saaristossa ja kaipa se rakkaus merta kohtaan kulkee suvussa!
    Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Oi, miten ihania meritunnelmia! Oletko käynyt Hangossa? Se on aivan ihana paikka, juuri sellainen missä voisi asua sitten mummuna :)

    VastaaPoista
  3. Kuvasi ovat upeita,oih ja voih.
    Meri on yllatyksellinen, rauhoittava, upea, kiinnostava ja kaikkea naita.
    terveisin pikkujutut, jolla vaikeuksia saada kommentteja lapi...

    VastaaPoista
  4. Sari: Voi kuulostaa hienolta, että olet saanut viettää lapsuutesi kesiä saaristossa, niistä on varmaan jäänyt hienot muistot. Minulla ei lapsuudessa eikä nuoruudessa ollut merta lähelläkään, mutta 12 vuotta sitten muutimme Lauttasaareen, jossa asuimme 5 vuotta ja kun se meri oli koko ajan siinä läsnä tavalla tai toisella, siitä tuli merkittävä osa omaa elämää, paljon kävelin koirani kanssa rantapoluilla ja kallioilla ja monet hienot tyrskyt ja auringonlaskut näimme. Jos olisi saanut pitää blogia silloin :) Meri on tosiaan aivan sanoinkuvaamaton ja siksi niin puhutteleva ja vangitseva, on kuin voisi katsella ikuisuuteen, kun seisoo meren rannalla.

    Trina: Olen kyllä käynyt Hangossa muutaman kerran, se on tosiaan aivan upea paikka, siellä tosiaan voisi asua mummuna. Lapsena televisiosta tuli tv-sarja Myrskyluodon Maija ja lähtemättömästi mieleeni on jäänyt kuva Maijasta, kun Maija seisoo hyisellä rantaluodolla ja katselee kohti merta. Sellainen mummu tahtoisin kai itsekin olla, paitsi en niin rankan elämän kanssa...

    Pikkujutut: Vanhoja kuvia ovat, joskus tuntuu, että ehkä sitä otti aiemmin parempia kuvia, mutta silloin asuikin vähän visuaalisemmassa paikassa, oli enemmän vapautta ja pääsi matkustelemaan enemmän. Olen ihaillutkin merikuviasi ja muitakin kuviasi, niissä on samaa avaruutta kuin meressäkin. Huomaa, että merellä on tärkeä rooli elämässäsi ja varmaan meri on sielläpäin vieläkin suurempi ja voimallisempi. Itse asuin meren lähellä 5 vuotta, mutta vieläkin on tunne, että jotain puuttuu...on vain tyhjä kohta sillä paikalla.

    Mikähän sitä bloggeria taas vaivaa...?

    VastaaPoista