Sari haastoi minut jokin aika sitten kertomaan 10 asiaa itsestäni. Olen näitä pohtinut mielessäni, mutta vasta nyt sain jotain laitettua ylös :)
1. Vietin lapsuuteni Jokelassa, minulla on yksi 8 vuotta minua vanhempi sisko. Yksinhuoltajaäitini oli työssä tulitikkutehtaalla ja asuimme tikkukylässä, tehtaan työntekijöiden asuntoalueella. Olen vähän niinkuin tulitikkutehtaan tyttöjä :) Tikkukylä oli ihanteellinen paikka kasvaa, siellä oli joki, metsää (pikku metsä ja iso metsä) paljon samanikäisiä lapsia ja juoksimme ja leikimme ulkona kaiket päivät, syksyisin leikimme lamppupiilosta metsässä, joka oli aika jännittävää. Lapsuudesta on jäänyt paljon hyviä muistoja.
2. Olen opiskellut lukion jälkeen yhden vuoden ompelua mallipukineiden valmistaja-linjalla (ei minusta ollut ompelijaksi), taidetta taidekoulussa 2 vuotta ja 1 vuoden kansanopistossa sekä valokuvausta LMIssä.
3. Olen asunut elämäni aikana 14:ssa eri osoitteessa.
4. Minulla on ajokortti, jonka ajoin vuonna 1997, mutta viimeksi ajoin vuonna 2000. Lasten syntymän jälkeen en ole ajanut, lopetin ajamisen, koska pelkäsin tekeväni jonkin kaamean virheen. Ei meillä tosin ole nyt autoakaan, ei ole ollut kahteen vuoteen.
5. Meillä on paljon kirjoja, en ole laskenut, mutta niitä on satoja voi olla, että niitä on parisen tuhattakin. Niitä on kerääntynyt vuosien varrella, romaaneja on vähemmän. Työhuoneeseen olen kerännyt kirjat, joissa on kaikenlaista kuvamateriaalia, suurin osa niistä vanhoja. Enimmäkseen nykyään vain selailen kirjoja, en lue niitä alusta loppuun, poimin niistä ajatuksia, ideoita ja vaikutelmia, vähän samoin kuin netistäkin. Yritän olla hankkimatta kirjoja, enkä ole pitkään aikaan käynyt kirjakaupassa, mutta usein vain törmään niihin. Jos näen jossakin ilmaislaarissa kiinnostavan kirjan, en osaa olla sitä ottamattakaan.
6. Unet ja unien maailma kiehtoo minua. Aikaisemmin näin paljon unia ja olen kirjoittanut niitä paljon ylöskin, usein ne ovat kuin kuvia. Viimeaikoina olen nähnyt vähemmän unia, todennäköisesti se johtuu siitä, että en nuku tarpeeksi.
7. Usko on minulle tärkeää, elämän kantava voima.
8. Minulla on usein tunne, että elämäni ei etene mihinkään suuntaan, mutta silti uskon ja saan uskoa, että se on koko ajan rakentumassa pala palalta. Jostain kerran luin, että elämä on kuin ristipistotyö, se nurja puoli, jota ommellaan on täynnä sinne tänne hojottavia langanpätkiä, mutta oikealle puolelle on koko ajan hahmottumassa kaunis kuva.
9. Minulla on huono stressinsietokyky, hermoilen, jos tehtävää on liian paljon ja asiat kasautuvat päälle, tykkään simppelistä rauhallisesta elämästä. En myöskään ole kovin kunnianhimoinen. En myöskään pidä paperihommista, kaavakkeiden täyttämisestä, selvityspyynnöistä ja sen sellaisesta. Toivoisin saavani elää elämää, jossa saisin olla mahdollisimman vähän minkäänlaisen byrokratian kanssa tekemisissä. Minulla oli toiminimi kymmenisen vuotta, mutta väsyin kaikenlaisiin alv-lappujen täyttämiseen ja sen sellaiseen.
10. Olen aika isänmaallinen ihminen ja arvostan sitä ankaraa työtä ja niitä uhrauksia mitä menneet sukupolvet ovat tehneet tämän maan eteen. Yksi päivä mietin oman kotikaupunkini kaduilla kävellessä, että joskus 60-70-80-luvulla kaunis puutalosuomi muuttui virastosuomeksi ja siitä virastosuomesta en erityisemmin pidä.
Olen tosi iloinen, että päätin alkaa pitämään henkilökohtaista blogia ja minusta on myös kiinnostavaa lukea toisten blogeja. Jokainen ihminen on suuri salaisuus.
Jotain samaa loytyy, nimittain kirjoja :).
VastaaPoistaSykahdytti tuo jokainen ihminen on salaisuus, sita jaan nyt miettimaan.
Olipa mielenkiintoisia asioita. Hieno oivallus joltain tuo elämän ristipistotyö. Pakko kertoa, että löysin monta tuttua asiaa sinusta. Mullakin on huono stressinsietokyky, siihen ovat kaatuneet useat työtkin. Ajoin kanssa ajokortin aikuisena, mutta en sen jälkeen ole ajanut autoa ollenkaan. Tykkään puutalosuomesta kans enemmän.
VastaaPoistaMinäkään en pidä virastosuomesta. Siksi haluaisin maalle, korpeen, kauas virastoista.
VastaaPoistaSe on kuitenkin vähän ongelmallinen juttu, sillä minulla ei ole ajokorttia. En uskaltaisi ajaa, pelkään olevani tohelo liikenteessä, aiheuttavani onnettomuuksia. Kun sinne virastokeskittymiin olisi pakko kuitenkin useasti viikossa ilmaantua, sillä kaikki työt ovat nykyään sellaisissa ympäristöissä, niin taitaapa jäädä maalle muuttaminen tältä tytöltä väliin...
Muistakin listaamistasi asioista tunnistan itseni. Elämän eteneminen, mitä se on? Stressinsietokyky, nolla. Byrokratia, hyh! :)
Pikkujutut, Trina, ElsaIlona, kiitos paljon mielenkiintoisista kommenteistanne.
VastaaPoistaPikkujutut: Yksi syy näiden kirjojen omaksi haalimiseen on myös se, että olin niin onneton palauttamaan/uusimaan lainakirjoja ja väsyin maksamaan sakkoja, aina mietin, että tällä ja tälläkin summalla olisin saanut niin ja niin monta kirjaa. Moneen vuoteen en sitten käynyt kirjastossa ollenkaan, vaan ostin kirjoja. Nyt olen taas alkanut käymään kirjastossa, kun tässä lähellä on lähikirjasto, mutta jotakin kehitystäkin on tapahtunut, muistan vähän paremmin uusia lainat.
Näitä samoja minäkin olen pohtinut, mikä ihminen oikein onkaan, vaikka ihmisillä on suojavarustuksia ja jotkut suorastaan läpitunkemattomia, niin siellä pohjalla on suuri arvoitus. Täällä blogimaailmassa sen voi nähdä jotenkin tavallistakin selvemmin.
Trina: Joo, huonon stressinsietokyvyn takia en voisi kuvitella mitään vastuullisempaa ammattia itselleni ja muutenkin se on ominaisuus, joka ei tunnu sopivan tähän nykyiseen tehoyhteiskuntaan, vaikka minusta se on oikeastaan mitä luonnollisin ominaisuus, pakottaa ihmisen kuuntelemaan itseään ja karsimaan olennaisen epäolennaisesta. Olisi tärkeää, että on koko ajan tunne, että pystyy hallitsemaan tekemisensä ja joutoaikaa pitää olla myös.
ElsaIlona: Niin... :) Kaksipiippuinen juttu tämä maallemuuttojuttu kyllä.
Tämä virastosuomi vain näyttäytyi yksi päivä niin selvästi, kävelin ensin puutaloalueen läpi, joka kuin ihmeen kaupalla oli säästynyt (vierestä oli purettu toinen) ja sen jälkeen jouduin keskelle kaupungin keskustaa ja minne tahansa katsoinkin oli virasto siellä, toinen täällä. Kaikkein pahimpia olivat ne 80-luvulla rakennetut kaakelivirastot...
Yleensähän naiset ovat parempia kuskeja juuri tämän varovaisuutensa takia, varmasti olisit ihan hyvä kuski. Minä olen kuitenkin tullut tulokseen, että maailma on parempi paikka, kun minä en aja autoa. Tässä autolla-ajoasiassa en ole yhtään emansipoitunut ja itsenäinen nainen, mies saa minun puolestani ajaa jatkossakin.
Tämä, että elämä ei etene-tunne minulla on ollut aina :), voin siis odottaa olevan niin jatkossakin.
Ja byrokratia, se on varsinainen mylly, jos tulee pieninkin ristiriitatilanne yksilön ja byrokratian päätösten välillä, niin yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia koneistoa vastaan, paitsi joskus harvoin, jos on tosi sitkeä ja kuka oikeasti jaksaa sellaista?
Tätä oli mukava lukea,ja minäkin huomasin ja pidin tuosta viimeisestä lauseesta, niinhän se on.
VastaaPoistaSamoin omistan monta kirjaa,ja omistaisin lisääkin,ellen olisi kovasti joutunut niitä karsimaan Suomesta muuttaessani pari vuotta sitten.
Kivoja tunnustuksia! On ihana lukea sinusta uusia asioita!
VastaaPoistaKivaa ja rentousttavaa viikonloppua! :)
Kiitos Yaelian. Kirjojen karsinta on kyllä ikävää, vaatteista ja sen sellaisesta on helppo luopua, mutta kirjoista luopuminen on vähän hankalampaa, ainakin minulle. Olen kyllä joskus jotain myynyt ja sitten harmitellut sitä. Kerran myin Waltarin Feeniks Onnellisen ja vieläkin se harmittaa.
VastaaPoistaKiitos Sari ja kiitos kivasta haasteesta. Se oli ensimmäiseni ja loppujen lopuksi aika mukava näitä oli väsätä.