maanantai 28. marraskuuta 2011

Tänään satoi lunta



ja oli aika hyytävää edellisten leutojen päivien jälkeen.

Joku oli peruuttanut kaksi sydäntä parkkipaikalle :) Varmaankin tahattomasti syntyneet, toisesta suunnasta niitä ei tunnistanut sydämiksi ollenkaan. Tai sitten ei. Joka tapauksessa oli kiva huomata ensilumessa kaksi niin selvää sydäntä, oli jo pimeää, mutta salamalla sai kuvan.

Aamupäivä meni esikoisen kanssa korvapolilla. Poika joutuu pian isohkoon korvaleikkaukseen, jännittää aika lailla. Jouluakaan ei osaa oikein ajatella, kun on tämä leikkaus ensin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

lauantai 26. marraskuuta 2011

Muutamia kuvia lyhyeltä aamulenkiltä







Naakat ja varikset pitävät tätä seutua omanaan, yhtenä aamuna kävivät yhdessä ja yhtenä rintamana kiivaan taistelun haukkaa vastaan, taistelu näkyi ja kuului kauas.

Kuuraisen nurmen vihreän sävy on kaunis, jäätyneestä kallion päällä olevasta lätäköstä on muodostunut tuntemattoman mantereen kartta.

Ruusupensaassa oli sekalainen harva otos useampaa vuodenaikaa, tinapaperiroska oli kuuraisessa maassa kuin jonkinlainen hienompikin jääveistos.

Tytär bongasi illalla: "Katso miten hassuilta männyt näyttävät kun niitä katsoo alhaalta ylöspäin". Totta, aamullakin ne näyttivät olevan kuin iso musta savupilvi kahden kepin nokassa.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Ni...



Alkukirjaimet 41

Esikoinen 4 kuukauden iässä. Pienen vauvan niska, pää ja hiukset ovat jotain aivan supersuloista...Harmi, että lapset ovat vauvoja niin vähän aikaa :)

Aamulla reprosin nopeasti paperikuvan, joten siksi kuvan laatu on mitä on.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Superia


Alkukirjainhaaste 40:

Jotkut asiat vain pysyvät, kuten superpallot. Lapsena ne olivat minusta ylivetoja ja omat lapset leikkivät niillä myös. Miten superisti ne pomppivatkaan :) Nykyään on superpalloautomaattejakin (saattoi niitä olla lapsuudessani 70-luvullakin), joista saa viidelläkymmenellä sentillä yhden superpallon, nuo pienemmät ovat juuri näitä automaatista ostettuja.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kiehtova saari







Paluuta lomakuviin. Loman toiseksi viimeisenä päivänä kävimme Oulujärvellä katselemassa Ärjänsaarelle päin. Oulujärveä kutsutaan Kainuun mereksi ja Ärjänselkä "on Suomen suurin sisävesiselkä, jossa ei saaria juuri ole. Ärjänselkä on poikkeuksellisen merellinen ja tuulinen. Sana "ärjä" tarkoittaakin tuulista paikkaa."

Päivä oli viileä ja ilmassa oli jo syksyä vaikka oli elokuun alku. Horisontissa muutama pienempi saari näytti leijuvan ilmassa.

Ärjän saaressa olen kerran käynyt, tahtoisin mennä vielä uudestaan. Se on kiehtova hiekkarantainen saari ja rannan puiden juurista on maa-aine kulunut pois, niin että seisovat juuriensa varassa.


maanantai 7. marraskuuta 2011

Alkukirjaimet LAS

Linkki tämänkertaiseen Alkukirjaimet-haasteeseen.



Helpoimman kautta mentiin, kun meni niin viime tinkaan. Kuvassa on yksi lempparilasimaljakoistani, Ikean halpismaljakko, kirpparilta ostettu ja juuri pari päivää sitten löysin sille kaverin.
























Lasten kanssa elämä on yllätyksiä täynnä...Pikkuwc:n pyyhenaulakko oli disainattu uudelleen.

Ovat kuulemma pupunkorvia :)

Muodonmuutoksen toteuttajana tytär 9 vee.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Googlen uusi hakutoiminto

Oletteko huomanneet Googlen kuvahaussa on uusi toiminto (kamerankuva osoiterivin lopussa).

http://www.google.fi/imghp?hl=fi&tab=ii

Voit kopioida minkä tahansa kuvasi tai minkä tahansa kuvan url-osoitteen ja Google etsii sinulle, jos sama kuva on jossain muualla netissä (helppo tapa varmistaa jos kuviasi on lainattu jonnekin muualle) tai sitten samannäköisiä/-sävyisiä kuvia.

Tein kokeen, laitoin yhden Neosta talvella otetun pentukuvan hakuun ja voi miten hieno kollaasi sieltä tuli samannäköisiä kuvia: Hävittäjiä, lintuja, työkaluja, kaatuva patsas :)

Tätä täytyy kokeilla lisää :)



Sunnuntaimusiikkia



Tätä Lamb-yhtyettä (jo hajonnutta) olen kuunnellut tänään. Etenkin tuosta Angel Gabriel-kappaleesta pidän kovasti.

Ihmeellisiä puita ja pieniä episodeja viime viikolta


























Eilen

Konserttitalon edessä Pietarista tullut nainen oli eksyksissä ja etsi tietä jonkinlaisille käsityöläismessuille. En itsekään tiennyt mistä messuista oli kyse, mutta naisen suomalaisystävä kertoi puhelimessa osoitteen. Saatoin naisen messuille, koska oli pimeää ja sumuista (edes hyppyritornit eivät näkyneet ja radiomastotkin vain hyvin hailakoina) ja todella hankalaa hänen olisi ollut sinne löytää, olisi joutunut aina vain uudestaan kysymään oikea paikkaa. Niin minun kuin hänenkään englanti ei ollut kovin sujuvaa, mutta jotenkin sitä kuitenkin pystyy kommunikoimaan.

Sokoksen edessä taas vähän huppelissa ollut vanha mies kiitteli naisia heidän kauneudestaan. Ihan ensin hän sanoi sen sellaiselle oikein kauniille naiselle. Myöhemmin hän tuli sisälle kahvilaan, ja sielläkin kiitteli naisia kauneudesta, minuakin hän kiitteli, vaikka en mikään kaunotar kyllä ole. Oikeastaan ihan kaunis ele kiittää naisia kauneudesta, vaikka mies humalassa olikin, ehkä hän vain näki kaikki naiset kauniina.

Viikko sitten Nemo-koira täytti 12 vuotta ja sai uuden hienon valjaan synttärilahjaksi. Neo-koira täytti siitä viiden päivän perästä yhden vuoden ja sai leluja lahjaksi, Nemo ei leluista enää niin välitä, mutta Neo ei muuta tekisikään kuin leikkisi koko ajan. Synttärilahjaksi saatua pinkkiä röhkivää sikaa Neo kyllä pelkäsi.

En väsy loppusyksyn okran ja kultaisiin sävyihin, lehtikuusikin näyttää ihmepuulta. Ihmepuu tavallaan onkin, havupuu, joka ajattelee olevansa lehtipuu ja pudottaa neulasensa kuten lehtipuut lehtensä.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Takapihan linnut ja pikkueläimet


























ovat jo kovin nälkäisiä. Pikkulinnut käyvät koputtelemassa ikkunaan, oravat vilistävät ulkona jalkoihin kysyvästi katsomaan. Onneksi emme ole ainoita tässä talossa, jotka antaa niille ruokaa.

torstai 3. marraskuuta 2011

Tällaista



Elämä on kaikenlaisia ikäviä möykkyjä täynnä. Poika kadotti 2 viikkoa sitten puhelimensa, puhelimeen ei saanut yhteyttä ja saldo pysyi yli viikon ajan samana, joten oletin että puhelin ei ole joutunut ainakaan vääriin käsiin ja siksi en katkaissut liittymääkään, vaan päätin jäädä seuraamaan, jos puhelin vielä löytyisi. Mitä lienen ajatellut. Maanantaina tarkistin taas saldon, en ollut tarkistanut sitä muutamaan päivään ja järkytyin aika lailla, joku oli soitellut palvelupuheluja yli viidensadan euron edestä. Tein rikosilmoituksen ja poliisi tutkii jos tutkii. Ikävä yllätys oli se, että operaattori ei enää suostu antamaan puheluerittelyä siitä, mitä puheluja puhelimella on puhuttu ja mistä kaikesta tuo hirvittävä summa koostuu, vaikka kyse on minun nimissäni olevasta ja minun maksamastani liittymästä. Kuulemma puhelinta luvattomasti käyttäneelläkin on yksityisyydensuoja. ? En vain ymmärrä. Olen varma, että sen, joka käytti luvattomasti puhelinta voisi helpostikin jäljittää näiden puhelujen perusteella, mutta jos poliisi ei viitsi tutkia, niin sitten joutuu vain maksamaan jonkun toisen rikollisella tavalla hankkiman hyödyn.

Olen vain hirvittävän pettynyt, pettynyt ihmisiin (miten joku voi olla näin häikäilemätön, käyttää maksullisia palveluja viidensadan euron edestä jonkun vieraan ihmisen laskuun ihan lyhyessä ajassa) ja pettynyt tähän yhteiskuntaankiin, tuntuu, että tälle yhteiskunnalle kelpaa ainoastaan maksajaksi ja siinä sitten kaikki.

Oma ajattelemattomuuteni pudotti elämääni ikävän möykyn, joka olisi ollut väistettävissä ja se harmittaa minua nyt tosi paljon. Mutta saan rauhan siitä ajatuksesta, että selvitän asiaa niin pitkälle kuin voin ja sitten kun en enää pysty tekemään asialle mitään, jätän loput Jumalan käsiin.

On sitten muita vähän isompia huolia, joille en taas pysty itse tekemään mitään. Voin vain laittaa kädet ristiin ja laskea huoleni kokonaan Jumalan käsiin.