lauantai 28. helmikuuta 2015

Muistoja lapsuudesta: itäeurooppalaiset elokuvat

Kirjoja kirjahyllystäni: Hiljaisuus ja huuto. Unkarilainen elokuva tänään. Ilm. 1978

Tämä kirja on noukittu jostain ilmaislaarista…Olen aina tykännyt itä-urooppalaisista elokuvista, lapsena 70-luvulla kävimme ilmaisnäytöksissä katsomassa Bim Mustakorvaa ja muita sen ajan neuvostoliittolaisia ja itäeurooppalaisia elokuvia ja tunnelma niissä vastasi ja yhä vastaa jotain kaipuun kaikupohjaa sisimmässäni...Syksyisiä maisemia, kahisevia lehtiä,  tivoleita, yhden elokuvan muistan, jossa oli juuri jokin sirkus tai tivoli, mutta elokuvan nimen olen unohtanut tyystin. Myöhemmin taas puhuttelivat Tarkovskin ja Kieslowskin elokuvat ja tsekkoslovakialaiset ja Tsekkoslovakiaan sijoittuvat elokuvat.

Jossain vaiheessa nuoruudessa en voinut sietää amerikkalaisia elokuvia ollenkaan, niiden banaalius ja kliseet ärsyttivät, amerikkalainen elokuva oli mielestäni synonyymi kliseisyydelle. Sittemmin totuin katsomaan amerikkalaisiakin elokuvia, kunnes tämän nykyisen Ukrainan kriisin aikana ja tämän jatkuvan Natoa propagoivan sotapropagandan myötä mitä Suomen media ja länsimedia jatkuvasti syöttää olen taas alkanut inhoamaan sitä  mitä USA edustaa (Ukrainan kriisin syypää on vain ja ainoastaan USA/EU) ja sitä myöten tullut taas allergiseksi  amerikkalaisille elokuvillekin. Olen taas pyrkinyt etsimään katsottavaksi mahdollisimman paljon vaihtoehtoista ja eurooppalaista elokuvaa.

Onhan näiden eurooppalaisten ja itä-eurooppalaisten elokuvien kuvasto aivan toista, puhuttelevaa, vaatimatonta ja kaunista, ei mitään hollywoodmaista loppuun saakka viritettyä lavastusta, jonka koreus vain kumisee onttouttaan.









Kävelyllä Ruoriniemessä

Lapsi oli harrastamassa ja sen aikaa kulutin aikaa kävelemällä Niemessä ja Ruoriniemessä, joissa en aiemmin juuri ole käynyt. Jäällä kävin vain vähän kuvaamassa sataman laivoja järven puolelta, en oikein luota jäihin, jos on ollut suojakelejä pitemmän aikaa.













keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Nemon talvipiehtaroinnit





Nemo se innostuu välillä piehtaroimaan lumessa edelleen, vaikka ikää on jo 15 vuotta.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Talvista Liipolaa 2

Runsasluminen talvi sopii lähiön ilmeeseen, samaa selkeyttä ja koruttomuutta kuin taloissakin. Pieni räkättirastas on jäänyt värjöttelemään talveen, olen sen useasti bongannut yksinäisenä pihlajasta tai aroniapensaasta.















Talvista Liipolaa 1

Onneksi kuvasin tällä viikolla tätä upeaa lumipaljoutta ja lumisia puita, toissapäivänä yön aikana oli kaikki lumet karisseet puista pois.