Olen ihastunut englantilaisiin astioihin, vaivihkaa ne astuivat elämään. Ensin (joskus puoli vuotta sitten) ostin valkoiset lautaset, joissa keskellä iso sininen kukka, sitten sinikukalliset mukit, sitten lisää lautasia, nykyään jo etsinkin niitä ja tunnistan ne jo kauempaakin, mikä parasta usein näitä löytää varsin halvalla. Arabiat on sijoiteltu vitriiniin, mutta nämä ovat siellä käyttöastioiden joukossa (onhan ne Arabiatkin hienoja, mutta liian kalliita minulle...). Harmi vain, että joitakin lautasia löytää neljä, toisia kaksi/kolme, mukeja ehkä kaksi, yksi. Mutta milloinpa elämä olisi täydellistä (olen tullut tulokseen, että parempi olla edes yrittämättä tehdä siitä sellaista).
Hienoja ja jyhkeitä ovat näiden astioiden leimatkin: Churchill, Made in Staffordshire/ "Dorset" Made in England by Wood & Dorslem Burslem, Biltons... näissä kuten astioissakin sellaista peribrittiläisyyttä.
Joskus 90-luvun alussa olin interrailillakin näissä perienglantilaisissa maisemissa James Herriotin Kaikenkarvaisten ystävien ja Emily Bronten Humisevan harjun innoittamina, Lontoossa emme edes käyneet. Englannissa oli juuri niin hienoa kuin kuvittelinkin, nummia, kivikirkkoja, kivitaloja...vaikka oli vieraana siellä, paikka tuntui kodilta ja kotoisalta. jos vielä joskus pääsisi matkaamaan sinne uudestaan, Yorkshiren nummille, Skotlantiin, Irlantiinkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti