Viime viikolla 8 v. esikoispoika innostui koulun jälkeen rakentamaan (kun ei tarvinnut mennä enää iltapäiväkerhonkaan ja iltapäivät saa olla omassa rauhassa) puupalikoista tällaisen rakennelman. Pienempänä hän oli ahkera rakentelemaan legoista ja palikoista mitä huikeimpia ja oikeastaan aika hämmästyttäviä rakennelmia, jopa niin, että aina ajattelin pojassa olevan arkkitehdin ainesta, mutta viime aikoina muut kiinnostuksen kohteet (kuten pelien pelaaminen ja kavereiden kanssa pihalla juoksentelu) ovat syrjäyttäneet rakentelun ja hyvä niinkin.
Mutta kenties koulun alkaminen sytytti tämänkin luovuuden kipinän.
Ehdottoman hyvä asia, että järjestys ja rytmi palautui taas elämään.
Veikkaan arkkitehtia minäkin. Itse en osaisi moisia vieläkään :)
VastaaPoistaEn minäkään :) Siksi näitä pojan rakennelmia jaksankin aina hämmästellä, sitä että ovat kuitenkin niin hallittuja. Pojalla on ensin visio ja hän tuosta vain toteuttaa sen hallitusti ja varmoin ottein, osaisipa itsekin.
VastaaPoistaNaisena sitä on vaikeaa välillä sukeltaa poikien maailmaan, niin erilainen se on.