Myös kesäkuussa tänne ilmestyneen valkoisen kyyhkyn kohtalo todennäköisesti selvisi. Se tuli naapuritalon pihaan lauantaina 13.6 ja istui ihmisten parvekkeen kaiteilla ja ikkunalaudoilla ja viipyi paikalla 3 päivää. Kävin antamassa sille vähän leivänmurujakin, se tuli melkein kädestä syömään. Yritin kovasti selvittää kenelle lintu voisi kuulua. Kyyhky ei ollut aivan valkoinen, vaan sillä oli sydämen muotoinen harmaa kuvio selässä.
Tiistaina 16.6, kun lintu vielä oli paikalla, sain soiton eräältä kyyhkysharrastajalta, joka oli yrittänyt selvittää kenelle lintu kuului ja hän pyysi jos voisimme yrittää ottaa linnun kiinni. Mieheni lähti ottamaan kyyhkyä kiinni (koska hän on ennenkin tehnyt niin), mutta kyyhky oli kadonnut eikä lintua näkynyt enää sen jälkeen. Pelkäsin ja aavistelin jo linnun joutuneen haukan tai muun petolinnun suuhun, mutta saman viikon lauantaina päästä sain sähköpostia eräältä toiselta kyyhkysharrastajalta, joka kertoi, että hänellä oli ollut kateissa aivan samanlainen kirjekyyhky, joka oli kadonnut harjoituslennolla (muutaman kymmenen kilometrin päässä), mutta joka oli palannut kotiin muutama päivä sitten. Aikataulut ja sijaintikin täsmäsivät, melko varmasti kyseessä oli sama kyyhky, joka oli löytänyt kotiinsa. Olin iloinen, että lintu oli turvassa. Oli hiukan orpoa ollut katsella, kun eksynyt lemmikkikyyhky oli hakeutunut ihmisten pariin ilmeisesti toivoen, että joku pitäisi siitä huolta. Paikka oli vain tyystin väärä.
Valkoisen kyyhkyn ilmestyminen tänne lähiöön ylipäätään oli vähän erikoinen episodi. Minua kiehtoo aina sellaiset selkeät tapahtumat, jotka ikäänkuin murtavat todellisuuden kuorta.
Onpa kivoja lintutarinoita. Tai tietysti kuolleen linnun löytäminen nyt ei ole kauhean kiva juttu, mutta mielenkiintoisia taphtumia. Kaupungissa asuessa iloitsee aina eläimen näkemisestä. Kaunis tuo valkoinen kyyhky.
VastaaPoistaJoo, kuolleen linnun tai eläimen löytäminen ei ole kovinkaan kivaa, minut sellainen saa jopa jossain määrin pois tolaltani ja tosi apeisiin aatoksiin, mutta mielenkiintoiseksi löydön teki tuo rengas jalassa, oli kiinnostavaa saada tietää kuinka vanhaksi lintu oli elänyt ja vähän saada tietää sen historiasta, vaikka olikin tuikitavallisin pihalintu. Mieheni on ollut lapsuudessaan/nuoruudessaan lintuharrastaja ja vieläkin kiinnostunut lintujentarkkailusta jossain määrin, joten sitäkin kautta on alkanut kiinnittää enemmän näihin siivekkäisiin.
VastaaPoistaLuen juuri Veljeni leijonamieltä koulussa, joten tämä kyyhkystarina osui ja upposi minuun :)
VastaaPoistaPitääkin lukea tuo kirja, olen lukenut sen joskus kauan kauan sitten, mutta kyyhkystarinaa en enää muista :)
VastaaPoistaRadiossakin on viime aikoina useasti soinut kaunis kappale nimeltään Veljeni Leijonamieli ja siitäkin on tullut mieleen, että pitäisi lukea uudestaan tuo kirja.