Lumihauva

Keskimmäinen tyttö on innostunut koirista kovasti, hän halusi ja saikin lahjaksi ja koira-aiheisia elokuvia mm. Pentujengin sekä Lumihauvat. Aikamoinen lumihauva tämä omakin koiramme ja luntakin vain tulla tupruttaa koko ajan lisää.

Jouluntoivotuksia

Joulukorttien kohdalla tänäkin vuonna jouduin taas kerran turvautumaan ostettuihin kortteihin hyvistä aikomuksista huolimatta. Tyttöjen kanssa saimme sentään askarreltua heidän opettajilleen ja hoitotädeilleen joulukortit, kiiltokuvat ostin ja tytöt sitten rakensivat omanlaisensa kortit. Korteista tuli aika kauniit, lapset saa aina töihinsä omanlaisensa herkkyyden. Kortitkin sain aamulla (tosin vähän niukassa valossa) kuvattua ennen kuin ne vietiin saajilleen. Vaikka tämä ei varmaankaan jää viimeiseksi joulupostaukseksi, niin näiden vanhemman tytön askartelemien enkelikorttien (nuorimmankin kortit olivat kauniit, mutta hän laittoi nimensä jokaisen kortin kanteen) myötä tahdon toivottaa oikein hyvää ja kaunista ja siunattua joulua teille kaikille.

Paketointia

Joulunaluskiireitä on ollut niin paljon, että ei ole juuri ehtinyt blogia kirjoitella. Suurin osa paketeista on jo paketoitu, mutta joitakin on vielä jäljellä. Lainasin kirjastosta Joulukuun päiviä kirjan (Line Dammen ja Hanne Buxrud), joissa on aivan ihania paketointi-ideoita. Alla olevat kuvat kirjasta. Omista paketeista ei kyllä tullut noin hienoja, vaan koska paketoitavaa oli niin paljon tyydyin ihan perusratkaisuihin, mutta joitakin ideoita kirjasta sai näihinkin lahjoihin ja myös vastaisuuden varalle. Yksinkertainen on kaunista.

Jääkiteitä 2

Kuvasin kiteitä vielä vähän myöhemmin, kun valo oli kirkkaampaa ja keltaisempaa. Kun avasin kuvat kaikissa niissä oli tuollainen, kultainen, pronssinen, hopeinen hehku. Kauniita minusta kukin omalla tavallaan.
  

Jääkiteitä 1

Tänään aurinko vain ilmestyi yhtäkkiä esiin, ensin punaisena tulipallona puiden takana, näyttäen siltä kuin olisi ollut laskemassa samantien, mutta sitten yhä kirkastuen ja viimein ihanana valona herättäen valkoisen lumen peittämän maiseman ja puut kirkkaaseen hehkuun. Parvekelasit olivat jäätyneet ja täynnä jääkidettä ja valo kimmelsi kiteissä. Olisin halunnut lähteä saman tien ulos kuvaamaan, mutta en heti voinut enkä ehtinyt, kun piti siivota, niinpä otin jääkukista muutaman kuvan.

Valkoista

Näinkö tulee valkoinen joulu, aina se lumi tulee jotenkin yllättäen, hiljaa hiipimällä, eräänä päivänä maa on vain valkoinen. Tänään en ole käynyt ulkona, enkä edes kuvannut vähään aikaan, nyt otin muutaman kuvan ikkunasta.

Ensimmäiset jouluvalot-koristeet sain laitetuksi ikkunaan, valopuusta pidän kovasti, vaikka se onkin niin tuiki tavallinen, ei kovin yllättävä. Joka joulu kun asennamme sen ikkunaan, osa lampuista on sammunut, mutta aina mies saa sen fiksattua niin, että kaikki valot palavat. Kehys näyttää kuvassa tummalta, kun vastavaloon kuvasin, mutta valkoinen se oikeasti on.

Tyttö oli tehnyt joulukoristeen säkkikankaasta, pikkuhiljaa talo täyttyy vanhoista ja uusista joulukoristeista.

Virtuaalimaatilaa ja unia

Tämä hiukan surrealistinen postaus ei liity mitenkään jouluun :)

Viime aikoina kaiken jouluun tekemisen liittyvän ohessa olen edelleen hoidellut pientä Farmvillen virtuaalimaatilaani, en ole vieläkään kyllästynyt hankkimaan sinne uusia rakennuksia ja laajentamaan sitä ja järjestelemään aina uudelleen ja uudelleen ja miettimään mitä seuraavaksi ostaisi. Mukavaa on myös pelin sosiaalinen luonne, voi lähetellä lahjoja naapureille, paraikaa lähetellään lahjoja joulukuuseen, joka kasvaa lahjojen määrän mukaan ja lahjat saa avata vasta jouluaattona.

Ehkä tästä syystä näin sangen virtuaalisen unenkin 1.12.

Olin talossa ja yhtäkkiä puhkesi rankkasade. Taivaalta satoi ensin oranssimustia ötököitä ja sitten punasinisiä pienen sotamiehen näköisiä lego-ukkoja. Kaikki nämä kolisivat alas niin, että pelkäsin ikkunoiden menevän rikki. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, lähdin ulos, ulkona paistoi aurinko ja koko maa oli vesiuomien peitossa. Veden seassa uiskenteli monivärisiä kaloja, jotka etsivät syötävää. Näin sapelin muotoisen kalan maahan pudonneena nokka edellä, se oli kuin maahan isketty miekka, se oli unessakin miekkakala.

Sitten uneen tuli uusi käänne. Miehen veljien vaimot olivat käyneet Oulujärvellä soutelemassa, olivat lähdössä taas ja kutsuivat minutkin mukaan. Jonkin matkaa soudettuamme järvellä yhtäkkiä edessä aukeni jotain todella upeaa. Näin edessä saaren ja laguunin, vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosinvihreää, saaren rannassa kasvoi puita, jotka olivat aivan valtavia 50-60 metrisiä, ne olivat täynnä koloja, joihin linnut olivat pesineet. Soudimme hiljaa puiden ohi ja olin aivan sanaton ja ihmetystä täynnä, kaikki oli niin upeaa. Näin että puiden takana oli paljon rakennuksia, ne olivat uusia rakennuksia, mutta saari oli kuitenkin vielä asumaton, ihmisiä ei näkynyt, ihmettelin sitä.


Tuntui tosi hienolta nähdä näin elämyksellinen uni, unessakin näky salpasi hengen.

Hauska sattuma oli, että seuraavana päivänä Farmvillen lahjalistaan ilmestyivät lahjaksi annettaviksi punasiniset pienen tinasotamiehen näköiset ukot.


24.12. 29.11.2009












6.12.2009













10.12.2009












12.12.2009

Joulukalenteri ja joulujuhlaa

Tänä jouluna meillä on niitä useita. Tytöillä on petshop-kalenterit ja pojalla Playmobilin ritarikalenteri. Joulunodotus ei kuitenkaan ole mitään ilman perinteistä kuvakalenteria. Seimiaiheisia kalentereja on myynnissä yhä vähemmän ja vähemmän, mutta tämän onnistuin löytämään ihan lähimarketista. Pieni vaatimaton kalenteri ja juuri siksi niin kaunis.

Tänään oli kuopuksen joulujuhlat kirkossa, oli kaunis joulukuvaelma ja joulun tärkein sanoma, Vapahtajamme syntymä nousi juhlassa kirkkaana esiin. Jäi hyvä ja kevyt mieli. Pari vuotta sitten kun asuimme vielä Espoossa joulujuhlat oli lähinnä tonttujuhlat, Jeesus-lapsi unohdettu ja jopa Joulupuu on rakennettu-kappaleesta jätettiin kolmas säkeistö laulamatta. Miten hienolta nyt tuntuukaan, kun voi osallistua joulujuhlaan, jossa joulun keskeisintä sanomaa ei ole unohdettu. Lapsuuden joulujuhlat tuli mieleen, itsekin esiinnyin kirkossa (olin lapsena kirkkokuorossa) muutaman kerran ja aina muistan sen lämpimän hyvän tunnelman.

Itsenäisyys

Äitini isä Eino (joka kuoli jo 50-luvulla) kävi molemmat sodat, talvi-ja jatkosodan, sai mitalinkin, mutta naapuri lainasi sitä eikä koskaan palauttanut.

Minulla on nippu isoisän sotakuvia, en tiedä ovatko isoisäni ottamia vai jonkun isoisäni sotakaverin ottamia, parisenkymmentä niitä on, kuvien takana on sellaisia nimiä kuin Terijoki, Savujärvi, Äyräpää, Vammeljoki, Kanneljärvi; karuja ja raadollisia ovat kuvat, mutta niin kertovia. Aina ei kaiken hyvinvoinnin, itsenäisyyspäivänkään juhlakimalteen ja pukuloiston keskellä ymmärrä ja tajua miten kova olikaan se hinta, joka itsenäisyydestä piti maksaa. Itsekään ei sitä tajua, kun ei ole koskaan niin vaikeaa aikaa joutunut elämään.

Kuvissa on Äyräpään kirkon rauniot ja Torniolammen kankaan mottia (? teksti kuvan takana vähän epäselvää).

Syvä kiitos kaikille heille, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Pieni jouluinen enkeli

Keskimmäisen tyttöni viime vuonna eskarissa tekemä, kaunis vaatimaton koriste. Jouluvalmistelut ovat edenneet lähinnä paperilla, minulla on jo aika selkeät listat millaisia lahjoja ostaa sekä omille, että tuttavien lapsille sitten kun pääsee jouluostoksille, helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse kierrellä vaan voi vain mennä hakemaan sitä mitä etsii.

Ylipäätään ajattelin panostaa tämän tulevan viikon ensisijaisesti suunnitteluun. Ja joitakin sisustusmuutoksiakin on luvassa vielä ennen joulua, uudistuminen tekee aina terää ja antaa uutta potkua, pitempään on ollut jo toiveissa saada tyttöjen huoneeseen kerrossänky, kaksi sänkyä vie huoneesta tilaa. Perjantaina sitten löysin etsimäni, valkoisen, tukevan kerrossängyn, joka oli juuri tullut kirpputorille myyntiin ja joka olisi varmaan mennyt tosi nopeasti, mutta onneksi ehdin ensimmäisenä varaamaan sängyn. Ostimme vielä kerrossänkyyn sekä myös esikoisen sänkyyn uudenveroiset joustinpatjat vanhojen vaahtomuovipatjojen tilalle, sellaiset joista olisi kaupassa saanut pulittaa vähintään 100 euroa/kpl. Kerrossänky + 3 joustinpatjaa tuli yhteensä maksamaan vain vähän päälle 70 euroa. Hienosti tämäkin pitkään muutosta kaivannut asia taas järjestyi, siitä suuri kiitos.

Ahnas söpöliini

Koiramme osaa aina näyttää aivan erityisen suloiselta, silloin kun hän haluaa ruokaa. Tulee tapittamaan kysyvästi silmiin ja tekee mitä tahansa temppuja yhdestä nakista, on oppinut viime aikoina mm. kierimään ja antamaan pusuja pyynnöstä (kuka sanoi, että vanha koira ei oppisi uusia temppuja). Leikkauksen jälkeen ruokahalu on kasvanut niin, että nykyään tosi usein päivystää jääkaapin edessä.

 Lähestyvä joulu on koiramme onnenaikaa, yksi joulu kävi nappaamassa kinkulopun parvekkeelta ja söi sen suihinsa :)

Näkymä takapihalle

Kerrostaloasunnossamme on yksi hyvä puoli, josta jaksan iloita: vaikka etupihan puolelta näkymä on tylsähkö (parkkipaikka ja taloja), takapihan ikkunoista avautuu näkymä suoraan lähimetsään. Siellä kasvaa monenmoisia puita (kuusi, mänty, kataja, leppä, haapa, koivu, pihlaja) ja pikkueläimet (oravat, jänikset) ja linnut, (pikkulinnut, pulut ja varikset) viihtyvät siellä ja näiden touhuja on hauska seurata. Olemme myös ruokkineet talvella lintuja, vieneet puihin talipalloja ja sinne tänne maapähkinöitä, jotka ovat lintujen suurta herkkua. Muutkin talon asukkaat ruokkivat lintuja mm. eräs mummo, mutta nyt kuulin, että hän muuttaa etelän aurinkorannoille asumaan. Meidän sitten pitää entistä enemmän huolta, että pikkulinnut ei jäisi talvella ilman ruokaa.


 Lumisadekuvat on otettu lokakuun lopussa, kun satoi lunta, toivottavasti kohta sataisi taas, pakkanen ainakin enteilisi sitä.

Metsän hiljaisuus ja joulukuun alku

Aina välillä käymme koiran kanssa lähimetsässä, autojen kaupungin kohina jää taakse ja on vain hiljaisuus, varikset välillä vain raakkuvat. Koirani nauttii aina suuresti, vaikka onkin hihnan päässä, koska asutus ei ole kovin kaukana. Kaivaa maata, piehtaroi ja järsii oksia.

Joulukuu on jo alkanut ja jouluun on sangen lyhyt aika ja nyt jo pitäisi kiireellä valmistautua, mutta vieläkään en osaa yhtään orientoitua jouluun, jouluostoksetkin tulee jäämään viime tinkaan, yleensä olen aloittanut jo marraskuun puolella. Jouluvalotkin vielä ripustamatta :)

Radiodei on avannut aivan ihanan joulunettiradion, joka soittaa taukoamatta joulumusiikkia, kuuntelen sitä aina, kun olen netin ääressä.

Lapaset

Nämä ovat kolmannet kirjoneulelapaset, jotka ostin kirpparilta syksyllä. Olen aivan hassahtanut näihin. Sellaisten neulominenkin olisi mukavaa puuhaa joskin vähän aikaavievempää, joskus tehnyt jotakin kirjoneuletta ja inspiroivaa on katsoa kuinka kuvio sieltä pikkuhiljaa tulee esiin.

Viime päivien turhautumisesta ja apeasta mielestä on ollut jotain hyötyäkin. Käynyt taas tarmokkaammin asioihin käsiksi. Ehkä ajoittaisten harmaiden hetkien tarkoitus on karsia meistä turhaa, vähän niinkuin puusta karsitaan kuivia oksia pois. Lisäksi saimme uuden tehokkaamman tietokoneen isommalla näytöllä käyttöön ja voi sitä onnea, en tajunnutkaan kuinka elämänlaatua huonontava tekijä hidas tietokone voi olla. Pää on taas ideoita täynnä.

Myöskin listoja laativana olen laatinut listan asioista, jotka pitäisi tehdä ennen joulua ja lista tulee täydentymään koko ajan. Toivottavasti saisin mahdollisimman monen asian tehtyä.

- maalaa vielä kaksi pyörällistä isoa lelu/tavaralaatikkoa valkoisiksi (kaksi on maalattu jo sinivihreäksi)
- maalaa kaksi Ikean puulaatikkoa valkoiseksi
- maalaa myös parvekkeen kukkalaatikko ja köynnösteline valkoiseksi
- mieti mitä esikoisen sängylle tehdään, osta petsiä
- käy Koti ja keittiö-lehdet läpi ja heitä menemään
- järjestä lehtikotelot
- laita lasten piirustuksia kansioihin
- käy lasten palapelit läpi ja ota myytävät erikseen
- käy lasten sukka/sukkahousu/alushousulaatikot läpi
- neulo villahuivi loppuun
- neulo pojan villasukat loppuun
- käy Ikeasta hakemassa tyttöjen huoneen lelukomeroon kaksi hyllyä
- siirrä työhuoneen pöytä toiseen paikkaan
- ripusta jouluvalo
- tee joulukortit
- siirrä vanhalta tietokoneelta kaikki tiedostot kovalevylle
- käy vanhan koneen bookmarkit läpi
- mieti vielä mitä kaikkea tavaraa voisi viedä kirpparille myytäväksi (joo pyörsin lupaukseni ja otin kirpparipaikan, hinnat eivät ole kummoiset, mutta tavara tuntuu menevän hyvin, mikä on pääasia)

Elämän kauneus ja rikkaus/Beauty of Life

kiteytyy tässä kohtauksessa niin hyvin.

My favourite scene in this movie.

Sateista, harmaata, risuista

Siltä elämäkin nyt tuntuu, harmaalta risukolta, jonka läpi päivä vaivoin kajastaa ja risukon takana ei häämötä mitään, mitä kohti jaksaisi ponnistella.

Kuulostaa masentuneelta ja sitä se onkin, usein masennus liittyy siihen, kun selvästi tajuaa, että aina törmää ja tulee törmäämään samaan seinään, vaikka ei haluaisi. Miksi sitä ei voi löytää paikkaansa, miksi toiset löytävät, miksi itse ei löydä ja jos löytää jonkun paikan, niin miksi se ei kelpaakaan. Miksi tie ei koskaan johda mihinkään.

Tässä maailmassa on niin paljon ja liikaakin sellaista, mistä en pidä, en todellakaan ole mikään kaiken mahdollisen ymmärtäjä, mutta paljon on myös sellaista kaunista, jota rakastan ja jota ilman ei voisi elää. Kotona kaikki on hyvin, mutta ulkopuolella on maailma, kylmä ja kyyninen, jossa pitäisi olla tietynlainen. Haluaisi paeta jonnekin ja tavallaan on jo paennutkin ja sitten kyselee löytääkö enää takaisin.

Tavaratalossa katsoin joulutavaroita, ne näyttivät minusta samalta kuin joulun jälkeen, vain punaiset alennuslaput puuttuivat. Ei silti, ettenkö innostuisi joulusta, mutta kaipaan toisenlaista joulua, lämmintä, iloista ja stressitöntä, sellaista, joka tulisi ilolla ja omalla painollaan. Juuri sitä nyt kaipaan ja odotan....Viime jouluna ja sitä edellisenäkin kuuntelin Radiodein soittamaa joulumusiikkia, musiikkia, jossa oli valoa ja syvyyttä, sitäkin kaipaan, antoi joululle hehkun ja syvyyden, äärettömän syvyyden.