tiistai 24. marraskuuta 2009

Sateista, harmaata, risuista

Siltä elämäkin nyt tuntuu, harmaalta risukolta, jonka läpi päivä vaivoin kajastaa ja risukon takana ei häämötä mitään, mitä kohti jaksaisi ponnistella.

Kuulostaa masentuneelta ja sitä se onkin, usein masennus liittyy siihen, kun selvästi tajuaa, että aina törmää ja tulee törmäämään samaan seinään, vaikka ei haluaisi. Miksi sitä ei voi löytää paikkaansa, miksi toiset löytävät, miksi itse ei löydä ja jos löytää jonkun paikan, niin miksi se ei kelpaakaan. Miksi tie ei koskaan johda mihinkään.

Tässä maailmassa on niin paljon ja liikaakin sellaista, mistä en pidä, en todellakaan ole mikään kaiken mahdollisen ymmärtäjä, mutta paljon on myös sellaista kaunista, jota rakastan ja jota ilman ei voisi elää. Kotona kaikki on hyvin, mutta ulkopuolella on maailma, kylmä ja kyyninen, jossa pitäisi olla tietynlainen. Haluaisi paeta jonnekin ja tavallaan on jo paennutkin ja sitten kyselee löytääkö enää takaisin.

Tavaratalossa katsoin joulutavaroita, ne näyttivät minusta samalta kuin joulun jälkeen, vain punaiset alennuslaput puuttuivat. Ei silti, ettenkö innostuisi joulusta, mutta kaipaan toisenlaista joulua, lämmintä, iloista ja stressitöntä, sellaista, joka tulisi ilolla ja omalla painollaan. Juuri sitä nyt kaipaan ja odotan....Viime jouluna ja sitä edellisenäkin kuuntelin Radiodein soittamaa joulumusiikkia, musiikkia, jossa oli valoa ja syvyyttä, sitäkin kaipaan, antoi joululle hehkun ja syvyyden, äärettömän syvyyden.
  







2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta taas!

    Minulla ollut aika ajoin enemmän tai vähemmän samanlaisia fiiliksiä. Tunnen itseni välillä aika turhaksi (ei työtä, ei lapsia, joiden vuoksi kotona olo olisi ympäristön mielestä hyväksyttävämpää), osaamattomaksi ja elämän näköalattomaksi. Mieheni sanoi yhtenä tällaisena päivänä, että kaikki on hyvin ja kukaan muu ei osaa olla minä, että olen paras minä. Ehkä se on niin, olemassaolon ja omana itsenä olemisen pitäisi riittää, jos tässä maailmassa en riitä ja ole tarpeeksi, se ei ole minun syyni. Olen paras minä ja sinä olet paras sinä! Kukaan ei voi meitä korvata! Toivotaan, että tie vielä aukeaa.

    En jaksa ollenkaan hössöttää joulun suhteen. Meillä vietetään vaatimatonta, stressitöntä joulua. Koristeita ym. en osta kuin joskus tarpeeseen. Miksi joka vuosi pitäisi olla uudet? Ihminen tulee aika vähällä loppujen lopuksi toimeen, joulukin on tuotteistettu, kaupallistettu, en pidä sellaisesta. Olisi ihana viettää joulu jossain kaukana maalla, lumisessa maisemassa, pienessä pirtissä, ilman mitään krumeluuria... niitä mahdottomia haaveita!

    Kivaa viikon jatkoa sinulle!
    -Ai niin, tuo vetinen tie ja sadepisaralätäkkö kolahtavat kuvissa minuun tänään =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon Trina sanoistasi, kiva kuulla, että ei ole ainoa, joka rämpii tällaisissa tunteissa. Työhön nämä tunteet liittyvätkin. Viimeiset 10 vuotta olen tehnyt kotoa käsin jotain töitä silloin tällöin ja aika lailla eristäytynyt sosiaalisista ympyröistä ja osin se on ollut omaa valintaani, koska en nyt vain ole mikään yltiösosiaalinen ihminen. Siihen asti, kun lapset olivat pienempiä se oli mielestäni ihan perusteltu ratkaisu, mutta nyt kun lapset ovat isompia ja voisin mennä johonkin oikeisiinkin töihin tai lähteä opiskelemaan, huomaankin olevani ihan tyhjän päällä, into, motivaatio ja halu ovat tipotiessään ja arvottomuuden tunteet hyökkäävät kimppuun, enkä tiedä yhtään minne suuntaisin. Sitä katsoo peiliin ja peilistä tuijottaa ihan jotain muuta kuin menestyvä, innovatiivinen ihminen. Eikä ulospääsyäkään oikein ole, ilmoittauduin jopa työnhakijaksi todetakseni vain, että miehen palkkatulon takia en saa juuri mitään rahallista korvausta. Pitäisi alkaa hillittömästi yrittämään, mutta en vain löydä mistään voimia siihen. Sitä vain kyselee, että miksi on tällainen ihminen, ihan itse itsensä on tähän pisteeseen valinnoillaan ajanut, miksi ei ole kuten muut.

    Hienoa olisi jos tie aukeaisi. Minullakin onneksi hyvä mies, joka välillä sanoo kauniita sanoja, vaikka itsestä tuntuu, että niihin ei ole yhtään aihetta.

    Joo meilläkin mennään joka joulu vanhoilla koristeilla. Minäkään en pidä kaupallistetusta joulusta, päälletunkevista tontuista, poroista ja joulupukeista tai varsinkaan tavaratalon joulumusiikista, mutta tykkään kuitenkin lahjoa lapsiani kivoilla, mieleisillä lahjoilla ja se edellyttää menemistä näihin tavarataloihin. Onneksi sentään on Radiodein joulumusiikki, se on pelastanut jo monta jouluani.

    Maalla/maatilalla vietetty joulu olisikin ihana, minäkin aina haaveillut sellaisesta.

    Sadepisaralätäkkö on myös oma suosikkini. Kuin myös hyvää loppuviikkoa sinulle :)

    VastaaPoista