Trina kertoi postauksessaan voimavarapaikastaan ja jäin jälkeenpäin oikein miettimään, että ei minulla kuitenkaan sellaista voimavarapaikkaa ole ollut pitkään aikaan, jonne voisi jäädä istumaan ja oleilemaan, mutta nyt löysimme vähän sentapaisen. Polku vei pienen kallion juurelle joka näytti kotoisalta ja houkuttelevalta ja jonne sitten kiipesimme Nemon kanssa istumaan vähäksi aikaa. Oli oikein mukavaa ja rauhoittavaa istua siellä, mutta sitten näytti, että koirat oli tulossa juuri siitä kohden metsään vapaana juoksemaan ja jouduimme lähtemään pois. Ehkä etsin vielä jonkun rauhallisemman paikan.
Kun kävelimme polkua ylemmäs siellä oli oikein iso siirtolohkare ja kiven vierellä nuotiopaikka ja viereen oli rakennettu jonkinlainen katettu lavitsa/laavu, jossa voi viettää vaikka yön. En ehkä uskaltaisi viettää yötä siellä, ainakaan yksin.
Sitten kohta päädyimme taas tutulle poluille. Ihan vähän matkaa vain olimme kulkeneet uutta reittiä. Metsässä oli kaunista.
Teilläkin on käynyt joku ripottelemassa tomusokeria poluille ;) Täällä etelä-suomessa on hankala löytää sellaista luontopaikkaa missä sais rauhassa olla, aina on joku ihminen jossain, varsinkin viikonloppuisin ja iltaisin. Mieheltäni (hesasta kotoisin) olen oppinut, että luontopaikkoihin on paras mennä viikolla ja päivällä; silloin on vähiten ihmisiä. Aluksi ihmettelin moista ajatusta, kun olen maalta kotoisin. Nykyisin, melko tuoreena uusimaalaisena olen oppinut, että tuo huomio on totta.
VastaaPoistaJoo, tomusokerilta se minustakin näytti :)
VastaaPoistaJoo se on totta, että arkena päiväsaikaan saa olla ihmisiltä ja (toisilta koiranulkoiluttajilta) rauhassa, silloin vain harvemmin itsekään ehtii luontoon kun yrittää olla oikein tehokas ja tehdä kaikkea lyhyessä ajassa :)