Syksyä 1

Tähän mennessä olen pitänyt kaikista syksyn sadepäivistä, nämä kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun lehtiä oli vielä puissa, nyt lehdet ovat enimmäkseen jo maassa, mutta olen pitänyt näidenkin päivien sävyistä. Koira taas ei pidä sadepäivistä; siitä kun turkki kastuu, on meillä sadetakkikin mutta sitä pidetään vain kovemmalla sateella. Koirallamme on tänään syntymäpäivä, 11 vuotta tulee jo täyteen. Onnea rakas koiruliini :)

Just photoshopping

This time of year, I just love it

Joissakin blogeissa on kyllästytty ruskaan, minä en kyllästy siihen ikinä, enkä puihin, enkä näihin väreihin enkä näihin valoihin. Syksy on täynnä tenhoa, hehkua, nostalgiaa ja muistoja, kuin taustalla koko ajan soisi kaunis pianomusiikki...

Kävin tänään työvoimatoimistossa, aina se on yhtä ahdistavaa, pitäisi sukeltaa johonkin muottiin, minne en kuulu ollenkaan ja hakea töitä, joihin en sovi ensinkään, oikeastaan olen tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on, nytkin tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, harmi vain, että siitä ei makseta mitään. Tai tienaanhan ruhtinaalliset 140 euroa kuussa...

 Lapset olivat tänään partiossa, vielä heillä ei ole partiohuiveja eikä partiopaitoja.

Bussin ikkunasta näin thaihierontapaikan ikkunassa valaistun joulukynttelikön, mietin miksi se oli siellä, kun kävelin kaupungilla näin sosiaalidemokraattien pitävän kokoustaan katutasossa.

Eilen löysin metsästä pienestä kumpareesta reiän, kun katsoin sisään, näin siellä valtavan kokoisen ampiaispesän, pesä oli tosin lähes tuhoutunut. Edellisenä päivänä olin löytänyt metsästä alempaa puun juurakon päältä ison kuutionmuotoisen hunajakennon, nyt ymmärrän sen olleen varmaan tästä samasta pesästä. Ehkä mehiläishaukka tuhonnut pesän.

Koirani tuhisee ja kuorsaa pöydän alla, I love my dog more and more day by day...

Valograffiti

Alikulkutunnelin seinään oli maalattu graffitteja. Valo teki oman graffitinsa yläpuolelle.
Graffitien seuraksi sopii tämä The Scriptin kappale "We cry", siinäkin liikutaan graffitien keskellä.

Syksyn valo

lämmintä, keltaista, hehkuvaa.

Eilisen taivas ja oranssi puu

Syksy ei lakkaa hämmästyttämästä minua sadun-/unenomaisuudellaan. Vain syksyllä puut voivat olla räikyvän oransseja.

Päivän hahmo oli vanha kaljupäinen mies (takaapäin muistutti Maukka Perusjätkää), jolla oli kävelykeppi ja auki levitetty palestiinalaishuivi hartioilla. Ristiriita oli kummallinen, palestiinalaishuiveja on tottunut lähinnä näkemään vähän anarkistisilla nuorilla, ei vanhoilla huonosti kulkevilla miehillä.
  
Mustavalkoinen palestiinalaishuivi on kyllä niin poliittisesti latautunut asuste, että itse en koskaan voisi pitää sellaista, en edes etäisesti sitä muistuttavaa.
...
Ja mikä on hahmo, sellainen omintakeinen, usein yksinkulkeva ihminen joka jotenkin/jostain syystä jää vaivaamaan/jää mieleen tai jota näkee usein. Joskus he ovat niitä joiden kanssa juttelee, mutta usein niitä joiden kanssa ei ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Jotka ovat sillä hetkellä läsnä elämässäsi ja kenties pelkällä olemassaolollaan ovat kertomassa sinulle jotain, itsestäsi ehkä ja haastamassa sinua.

Tilhet

Naapuritalon pihlajan ympärillä parveili pieni parvi tilhejä, ehkä kymmenkunta ja pihlajassa oli muutama syömässä marjoja. Ajattelin, että puussa olevat lennähtävät pois, kun lähestyn niitä kameran kanssa, mutta mitä vielä, eivät lähteneet mihinkään, vaan antoivat kuvata vapaasti. Eivät edes huomanneet minua, vaikka koirakin oli mukana. Jos olisin ollut joku luontokuvaaja pitkän putken kanssa olisin saanut vaikka miten hienoja lähikuvia, mutta 80mm:n kanssa ei kovin ihmeellisiä lähikuvia saa otetuksi.

Tilhet ovat kummallisia lintuja, niiden kaulat ovat kuin kumia kun ne venyttelevät kaulaansa kurotellessaan pihlajanmarjoihin (lisäksi niillä on töyhtö ja pikanttina yksityiskohtana kyljessä tuo ihmeellisen värikäs värijuova). Selvästi tilhet ovat suunniteltu juuri pihlajanmarjapuita varten. Mietin voiko niitä edes erottaa toisistaan, tilhejä ja pihlajia, ovat niin toinen toisiaan varten, ikäänkuin yhtä ja samaa.

Jos en asuisi länsimaissa ja ajatteluni olisi rationaalisen ajattelun läpitunkemaa, voisin jopa ajatella, että tilhet ovat olemassa vain pihlajia varten ja ilmestyvät vain syksyisin riipimään marjat pois puusta.