Joissakin blogeissa on kyllästytty ruskaan, minä en kyllästy siihen ikinä, enkä puihin, enkä näihin väreihin enkä näihin valoihin. Syksy on täynnä tenhoa, hehkua, nostalgiaa ja muistoja, kuin taustalla koko ajan soisi kaunis pianomusiikki...
Kävin tänään työvoimatoimistossa, aina se on yhtä ahdistavaa, pitäisi sukeltaa johonkin muottiin, minne en kuulu ollenkaan ja hakea töitä, joihin en sovi ensinkään, oikeastaan olen tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on, nytkin tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, harmi vain, että siitä ei makseta mitään. Tai tienaanhan ruhtinaalliset 140 euroa kuussa...
Lapset olivat tänään partiossa, vielä heillä ei ole partiohuiveja eikä partiopaitoja.
Bussin ikkunasta näin thaihierontapaikan ikkunassa valaistun joulukynttelikön, mietin miksi se oli siellä, kun kävelin kaupungilla näin sosiaalidemokraattien pitävän kokoustaan katutasossa.
Eilen löysin metsästä pienestä kumpareesta reiän, kun katsoin sisään, näin siellä valtavan kokoisen ampiaispesän, pesä oli tosin lähes tuhoutunut. Edellisenä päivänä olin löytänyt metsästä alempaa puun juurakon päältä ison kuutionmuotoisen hunajakennon, nyt ymmärrän sen olleen varmaan tästä samasta pesästä. Ehkä mehiläishaukka tuhonnut pesän.
Koirani tuhisee ja kuorsaa pöydän alla, I love my dog more and more day by day...
Ruska ja syksy on ihana.Olen harmitellut, kun en ehdi siitä tänä syksynä nauttimaan paljon, kun pätkätyö on taas keskeyttänyt elämän, kokemisen, näkemisen, olemisen. Se hyvä puoli työttömänä olossa on, että on aikaa ELÄÄ, vaikka sitä rahaa ei sitten paljoa olekkaan. Mutta eihän raha tuo onnea, se vaan helpottaa elämää huomattavasti. Nuo työkkärit ja se järjestelmä on todella ahdistava asia. Kaunista syksyä sinulle!
VastaaPoistaOnnea sinulle työstä, vaikka pätkätyö onkin. On se todellakin niin, että raha helpottaa elämää huomattavasti. Itsekin olen kokenut olevani puun ja kuoren välissä siksi, että ei ole enää varaa oikein tinkiä mistään (meillä ei ole autoa, asumme edullisessa vuokra-asunnossa, syömme mahdollisimman edullista ruokaa, emme käy lomamatkoilla, ravintoloissa, huvipuistoissa emmekä oikein missään huvituksissa, vaatteet ja huonekalut ostan enimmäkseen kirpputorilta) ja koko ajan ahtaammalle on vain joutunut. Systeemi kun on sellainen, että jos he voivat vain jotenkin välttyä jakamasta mitään tukia niin he tekevät niin (emmekä saakaan mitään tukia tuota 140 euron korvausta lukuunottamatta), kun miehellä nousi palkka muutaman satasen, minulla laski korvaukset saman verran, mutta mitään nettotuloja ei huomioida, ne kun ovat ihan jotain muuta kuin bruttotulot. Miehellä on paljon töitä ja hän on uupunut ja työnteko ei juurikaan kannata. Surkuhupaisaa on, että jos mieskin olisi työtön, tienaisimme saman verran, jos ei paremminkin kuin nyt.
VastaaPoistaJoten jotain minun pitäisi keksiä, jotta tilanteemme kohenisi ja tunnen syyllisyyttä, siitä että en tällä hetkellä tienaa juuri mitään, mutta se ei ole niin helppoa. Ei ole niin helppoa hypätä tyhjän päälle ja aloittaa alusta, kun on rakentanut elämäänsä jonkinlaisen pohjan päälle. Tai sitten minun taas pitäisi yrittää enemmän ja alkaa haalimaan rahaa sieltä täältä, ehkä ja toivottavasti saan hinattua itseni pystyyn ja jokin ratkaisu löytyy .)
Hyvää ja siunattua syksyä sinulle, tämä vuodenaika on totisesti kaunis ♥