lauantai 2. lokakuuta 2010

Eilisen taivas ja oranssi puu

Syksy ei lakkaa hämmästyttämästä minua sadun-/unenomaisuudellaan. Vain syksyllä puut voivat olla räikyvän oransseja.

Päivän hahmo oli vanha kaljupäinen mies (takaapäin muistutti Maukka Perusjätkää), jolla oli kävelykeppi ja auki levitetty palestiinalaishuivi hartioilla. Ristiriita oli kummallinen, palestiinalaishuiveja on tottunut lähinnä näkemään vähän anarkistisilla nuorilla, ei vanhoilla huonosti kulkevilla miehillä.
  
Mustavalkoinen palestiinalaishuivi on kyllä niin poliittisesti latautunut asuste, että itse en koskaan voisi pitää sellaista, en edes etäisesti sitä muistuttavaa.
...
Ja mikä on hahmo, sellainen omintakeinen, usein yksinkulkeva ihminen joka jotenkin/jostain syystä jää vaivaamaan/jää mieleen tai jota näkee usein. Joskus he ovat niitä joiden kanssa juttelee, mutta usein niitä joiden kanssa ei ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Jotka ovat sillä hetkellä läsnä elämässäsi ja kenties pelkällä olemassaolollaan ovat kertomassa sinulle jotain, itsestäsi ehkä ja haastamassa sinua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti