Syksyä Liipolassa 2

Eräänä toisena syksyisenä päivänä Liipolassa, kun oltiin koirien kanssa kävelyllä ja taivas oli häikäisevän sininen ja täynnä pilvikiehkuroita. Pilvien keskellä oli kuin jonkinlainen pilvipyörre, enkä saanut irroitettua siitä katsettani.

Tänään oli komea auringonlasku

eilen myös samanlainen. Voimakkaat säteittäiset valojuovat. Islannin tulivuorenpurkauksen seurausta varmaan.

Pilvirusetti

Eilen aamulla taivaalla oli kahdeksikon muotoinen pilvihäkkyrä, 6 vee kuopuskin huomasi sen ennen kuin ehdin sanoa mitään ja tokaisi: 'Katso äiti, taivaalla on rusetti.' Pilvirusetti vai rusettipilvi?

Citymarketin vieressä ojanpenkalla kasvoi jo leskenlehtiä, koira tahtoi välttämättä päästä kahlaamaan ojaan.

Triplaoravat :)

Katuja putsattiin talven hiekoista, onneksi eivät liikoja aikailleet, kiva kävellä puhtailla kaduilla, vaikka penkat ovat vielä täynnä roskia.

Pienet krookuksetkin jo kukkivat.

Pala taivasta

Liipolan taivas eilen. Tai samahan se taivas on kaikille, mutta täällä eilen tällainen.

Kotiin tullessa

taivas oli maalattu karamellivärein.

Hrr..hyytävää

ei tietenkään yllättävää, sillä luonnollista toki, että juuri näihin aikoihin helmikuusta on kovat pakkaset. Niin oli lapsenakin, hiihtolomat oli yleensä tähän aikaan, katseltiin telkusta talviolympialaisia, kun Helena Takalo, Hilkka Riihivuori Ja Marja-Liisa (mikä se nimi oli ennen Kirvesniemeä) hiihtivät aurinkoisilla alppiladuilla :) Voi sitä urheilujuhlan tunnelmaa ja sitten sitä Takaloina suksittiin hiihtoladuilla.

Hiihtämisestä puheenollen, olen odottanut, että pääsisin minäkin tänä talvena ladulle, mutta toistaiseksi sairastelut estäneet moisen.

Nämä kuvat kyllä ei mitenkään liity hiihtämiseen, vaan Liipolan lämpövoimala siinä urakoi pakkasella parastaan...

Viime päivinä olen iloinnut

Sain yhden kuvitustyön.

Appelsiineista, Navel-appelsiinit ovat hyviä ja makeita, samoin uudet appelsiinin makuiset Fani-palat. Uudehkossa Yhteishyvän ruokaliitteessä oli appelsiinikakun ohje, joku päivä voisi tehdä sitä ja tällaisena valkoisena vuodenaikana oranssia väriä on muutenkin ilo katsella ja ajatella.

Tähtikirkkaista öistä ja siitä, että valossa on jo aavistus kevättä.

Pupuista, joita loikkii iltaisin joka paikassa. Toissayönä näin kahden pupun loikkivan isolla lumivallien reunustamalla ajotiellä, aivan kuin niillä olisi ollut juoksukilpailu keskenään, onneksi vastaan ei tullut autoja.

Pikkukoiran hauskoista tempauksista, pikkukoiran herkkuruokaa on mm. vessapaperi :) ja paahtoleivät, joiden jämiä käy varastamassa. Pikkukoiralle yleensäkin kelpaa mikä tahansa ruoka, mitä tahansa jos jää lapsilta näkösille, pikkukoira käy hotkimassa sen suihinsa.

Ja siitä, että pikkukoira ja isokoira tulevat päivä päivältä paremmin keskenään.

Harmittaa taas se, että keuhkoputkentulehdus ei tunnu vieläkään oikein kunnolla talttuneen, vaikka olen syönyt kohta jo antibioottikuurin loppuun. Ehkä vähän parempi kuitenkin...

Kyyhkyset

Eilisen taivas ja oranssi puu

Syksy ei lakkaa hämmästyttämästä minua sadun-/unenomaisuudellaan. Vain syksyllä puut voivat olla räikyvän oransseja.

Päivän hahmo oli vanha kaljupäinen mies (takaapäin muistutti Maukka Perusjätkää), jolla oli kävelykeppi ja auki levitetty palestiinalaishuivi hartioilla. Ristiriita oli kummallinen, palestiinalaishuiveja on tottunut lähinnä näkemään vähän anarkistisilla nuorilla, ei vanhoilla huonosti kulkevilla miehillä.
  
Mustavalkoinen palestiinalaishuivi on kyllä niin poliittisesti latautunut asuste, että itse en koskaan voisi pitää sellaista, en edes etäisesti sitä muistuttavaa.
...
Ja mikä on hahmo, sellainen omintakeinen, usein yksinkulkeva ihminen joka jotenkin/jostain syystä jää vaivaamaan/jää mieleen tai jota näkee usein. Joskus he ovat niitä joiden kanssa juttelee, mutta usein niitä joiden kanssa ei ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Jotka ovat sillä hetkellä läsnä elämässäsi ja kenties pelkällä olemassaolollaan ovat kertomassa sinulle jotain, itsestäsi ehkä ja haastamassa sinua.

Päivän taivas/Sky of the day

Ajattelin aloittaa uuden sarjan: Päivän taivas-kuvasarjan, mutta todennäköisesti päivitän näitä päivän taivaita harvakseltaan, vain silloin kun taivas/pilvet ovat jotenkin mielenkiintoisia tai erityisen kauniita.

Tämä taivaskuva on tosin eiliseltä, mutta taivas oli tavattoman kaunis, suorastaan häkellyttävän kaunis, jäin katsomaan sitä pitkään.

(Anteeksi, jos blogini on niin vähän lukijaystävällinen, se vain johtuu siitä, että minua kiinnostavat kaikenlaiset kummalliset asiat, jotka ei suurinta osaa ihmisistä kiinnosta ollenkaan).

Ukkosta sittenkin

Eilen se tuli tännekin, vähän yllättäen, säätiedotuksissa päivää aikaisemmin luvattiin myrskyjä ihan muualle. Myrskyrintama tuli Tallinnasta ja ylitti Suomenlahden suurella nopeudella, lehdessä haastateltiin erästä Suomenlinnassa asuvaa, joka kertoi, että koskaan ennen hän ei ollut nähnyt myrskyn nousevan Suomenlahdelta niin nopeasti. Myrsky jyräsi yli Helsingin ja ylsi tänne asti.

Olin lähdössä koiran kanssa ulos iltayhdeksän jälkeen, mies oli tutkaillut netistä sade- ja ukkostutkaa ja sanoi, että kauaksi ei kannata lähteä, ei tosin ollut aikomustakaan...Kävin lähikaupassa ja näin eteläisen taivaan olevan jo aika tummanharmaa, valo oli niukkaa ja kelmeänkeltaisenoranssia. Lähdin kotia kohti ja näin, että tumma pilvirintama horisontissa takanani jyrisi, jylisi ja välkehti, se oli aika hurjan näköistä. Kotiovemme luona tuli valtava tuulenpuuska, tuuli taivutti ja keinutti puita hurjasti, pihavalotkin sammuivat äkisti, en ollut löytää ulko-oven avaimia, olin helpottunut kun pääsin rappukäytävään.

Kotona valot välkehtivät, mutta sähkökatkoa ei kuitenkaan tullut. Ihailimme salamointia, joka jatkui pitkään. Salamat repivät taivaankantta, kuvasin niitä ja pariin kuvaan onnistuin lopulta saamaan salaman, niin vähän olen niitä kuvannut, että en ollut oikein harjaantunut niiden kuvaamiseen. Mutta eilen niistä olisi saanut upeita kuvia.

Myrskypilviä 2

Nämä myrskypilvet kuvasin 24.7.2006 Lahden ABC-huoltamon kohdalla, olimme silloin palaamassa Kajaanista. Mitään tavanomaista isompaa ukkosmyrskyä pilvistä ei tainnut tulla, mutta olivat aika massiivisen näköisiä, kun roikkuivat niin alhaalla, vähän kuin taivas olisi ollut putoamassa niskaan :).