Minulla on nippu isoisän sotakuvia, en tiedä ovatko isoisäni ottamia vai jonkun isoisäni sotakaverin ottamia, parisenkymmentä niitä on, kuvien takana on sellaisia nimiä kuin Terijoki, Savujärvi, Äyräpää, Vammeljoki, Kanneljärvi; karuja ja raadollisia ovat kuvat, mutta niin kertovia. Aina ei kaiken hyvinvoinnin, itsenäisyyspäivänkään juhlakimalteen ja pukuloiston keskellä ymmärrä ja tajua miten kova olikaan se hinta, joka itsenäisyydestä piti maksaa. Itsekään ei sitä tajua, kun ei ole koskaan niin vaikeaa aikaa joutunut elämään.
Kuvissa on Äyräpään kirkon rauniot ja Torniolammen kankaan mottia (? teksti kuvan takana vähän epäselvää).
Syvä kiitos kaikille heille, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Hyvää itsenäisyyspäivää.
Kiitos hienoista kuvista. Isäni oli evakkolapsia, nämä kaikki puhuttelevat kovasti. Rauhaisaa juhlapäivän jatkoa.
VastaaPoistaHei Katja, minulla ei ole karjalalaisia sukujuuria, mutta usein miettinyt evakkojen kohtaloa ja miten kovaa mahtoi olla jättää kotinsa ja omaisuutensa jotkut joutuivat jättämään sen kaksikin kertaa ja kuinka he kuitenkin sopeutuivat tilanteeseen, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Haava ei kuitenkaan varmaan arpeudu koskaan.
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää sinulle.
Hei vielä Mirja. Isäni oli näitä kaksi kertaa kotinsa jättäneitä. Häneltä lapsuus pyyhkiytyi muistista jokseenkin kokonaan, psykologinen mekanismi suojautua liian kauheilta muistoilta. Vanhemmat sisaruksensa kertoivat, myös siitä miten vaikea oli sopeutua uusille asuinsijoille, miten heitä kohdeltiin ja miten kauan siirreltiin paikasta toiseen ympäri Suomea. Sodassa on kurjaa sekin, että sen taakka periytyy seuraavillekin sukupolville. Tunnistan sen itsessänikin.
VastaaPoistaHei Katja, anteeksi, että vastaus viipyi, en ole käynyt täällä muutamaan päivään. Aika vähän evakkokarjalaisten näkökulmaa on mielestäni tuotu esiin, enemmän oltaisiin voitu puhua siitä, koska kyse oli myös koko kansakunnan tragediasta, joka ei pyyhkiydy pois lakaisemalla se maton alla tai hammasta puremalla ja varmasti tuollainen käsittelemätön tragedia siirtyy myös tuleviin sukupolviin tavalla tai toisella, ovat kantamassa sitä samaa taakkaa.
VastaaPoistaNämä kuvat sävähdyttivät minuakin.
VastaaPoistaMyös minun isäni on evakkolapsi, kahdesti kotinsa jättänyt hänkin. Samaistun Katjan ajatuksiin.
Ikävää perintöä kannamme me jälkipolvet.
Koko kansakunnan tragediahan tämä todellakin on.
Ajattelen joskus, että entäs jos isäni ei olisi joutunut lähtemään evakkoon... Hän tuskin olisi tavannut äitiäni....
Nurkkalintu: Ja sitten sinuakaan ei olisi...Vaikeita kysymyksiä ovat, mutta onneksi voi luottaa siihen, että kaikki on Isän kädessä. Vaikka paha täällä vallitsee ja tuottaa suunnatonta kärsimystä, Jumalalla on aina viimeinen sana.
VastaaPoistaNäin on. Jumalallamme on onneksemme se viimeinen sana. On myös turvallinen se tieto, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
VastaaPoistaTämän päivän sana Sana sinulle-kirjasessa oli Isä Meidän rukouksesta: Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa. Sitä jos aina osaisi rukoilla, että tapahtuisi Jumalan tahto.
VastaaPoista