Eilen aamulla Nemo tuli herättämään kello 6. Uikutti niin, että luulin, että oikeasti oli kova hätä, mutta mitä vielä, hormonihuuruissa aamulenkilläkin paineli.
Mutta minä sain kerrankin hyvän syyn lähteä aamulla ulos, koko kesän on pitänyt mennä, mutta vasta nyt menin. Aamulla on niin kaunista, linnut laulavat ja eläimet ovat virkeimmillään. Aamu ja etenkin aamuvarhainen on erikoinen vuorokaudenaika, vähän sellainen -ei meidän silmillemme tarkoitettu- tai kun olisi joutunut keskelle jotain näytelmää. Tai sitten se johtuu siitä, että aamu-ihminen en ole ollut koskaan, en edes silloin kun joskus kauan sitten joutui heräämään joka arkiaamu ennen kello neljää.
Sisälle tultuamme Nemo painui heti keittiön pöydälle istumaan ja odottamaan josko joku ihanuus tulisi näköpiiriin.
Löysin tänne sivuille jotain kautta, en enää muista mistä. Kauniita tunnelmia kuvissa, jo vähän syksyinen häivähdys. Saatan piipahtaa toistekkin, jos sopii.
VastaaPoistaHei Trina, kiva, kun tulit käymään ja kommentit ilahduttavat aina. Syksyn häivähdyksiä ja ruskeita lehtiäkin siellä täällä on toisaan jo aistittavissa ja aamuvalokin oli jo vähän syksyinen, mutta ainakin vielä tämän elokuun pidän kiinni kesästä. Syksyä ja talvea kohti etenemisessä harmittaa eniten vain valon väheneminen, muuten kyllä kaikki vuodenajat ovat hienoja kukin omalla tavallaan.
VastaaPoista