maanantai 5. lokakuuta 2009

Syyskuun lopulla 7 vuotta sitten



































Kuvassa nyt 8 v. esikoispoika 1,5 vuotiaana naistenklinikan pihalla syyskuun lopulla v. 2002. Jouduin keskimmäisen syntymän jälkeen vielä uudestaan vauvan kanssa sairaalaan ja kuvat on samalta päivältä, kun pääsimme vihdoin pois. Kamera oli sen ajan digipokkari, ei kovin kehittynyt malli vielä, tiedostot oli pieniä ja värit vääristyi oudosti.

Muutama viime päivä on ollut raskas, esikoinen sai pahan ihottuman, niin pahaa en ole vielä nähnyt, iho kokonaan punaisten täplien peitossa. Kävimme lääkärissä ja arvot viittasivat virusinfektioon ja ihottuma oli joko infektion aiheuttamaa nokkosrokkoa tai parvorokkoa, mutta lääkärikään ei osannut sanoa. Annoimme antihistamiinia, mutta siitä ei tuntunut olevan suurtakaan apua. Positiivista oli, että lapsi jaksoi syödä, ei voinut kovin pahoin, kuume ei ollut kovin korkea (37,7), jaksoi vähän vitsailla, katsoa telkkaria ja leikkiä, mutta paljon myös lepäsi. Eilen illalla ihottuma vihdoin alkoi hälvenemään ja vaalenemaan, selästä ja vatsasta se on kadonnut, mutta vieläkin sitä on vähän.

Esikoinen on ennenkin reagoinut viruksiin rajusti, vesirokossa hänellä oli varmaan tuhansia vesikelloja, kun samaan aikaan 2-vuotiaalla pikkusiskolla oli vain muutamia vesikelloja, rotaviruksen esikoinen taas sairasti 3-vuotiaana niin ankarana, että joutui sairaalaan tiputukseen. Ja nyt tämä, ikävintä on ollut, että ei oikeastaan tiedä mikä niin voimakkaan reaktion aiheuttanut ja siksi on ollut niin avuton olo.

3 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista pienelle! Ja toivotaan että se syykin löytyisi :) Merikuvasi tuolla alemmassa postauksessa ovat pysähdyttäviä, koskettavia...

    VastaaPoista
  2. Oi voi... Todella kurjaa tällainen.

    Voimia teille. Pikaista paranemista toivon!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Mannasaria. Mukavaa, että löysit tänne. Ihania ja tunnelmallisia kuvia sinullakin. Olet saanut asua hienossa paikassa, sellaisessa, josta itse voin haaveilla. Poika voi tänään jo paljon paremmin, rokko oli tänään haihtunut lähes kokonaan, poskissa vain muutama näppy. Alan yhä enemmän muistakin oireista päätellen kallistua siihen, että kyseessä oli parvorokko, jonka poika vain sairasti jossain supermuodossa. Toivottavasti.

    Kiitos ElsaIlona...Onneksi tänään kaikki näyttää taas normaalilta ja poika on taas oma itsensä. Ei tällaisiin kyllä totu ikinä...

    VastaaPoista